31.1.2010

Epic pt. ääretön

Kyllä, viikko on ollut harvinaisen eeppinen ja jäätävä :D Ja on äärimmäisen ärsyttävää, että mä päivitän aina sunnuntaisin. Eikö mulla ole muka viikolla aikaa? No jaa, never mind.

Pahoittelen, että en jaksa kirjoittaa yksityiskohtaisesti viikosta, koska mitään ei oikeesti edes tapahtunut. Viikonloppu sitten taas olikin asia erikseen...

Lauantain vietin osittain koulussa, koska avoimet ovet ja pakollinen koulupäivä. Rasittavaa, mutta onhan se ihan jees tehdä ensin 12litraa hiivaleipätaikinaa ja sitten istua 2 tuntia kylmässä kulmassa rahastamassa ihmisiä hernekeitosta.
Illalla päädyin sitten kuuntelemaana bluesia kaverilleni. Hyvin hämmentävä kokemus sinänsä. Mutta hauskaa ainakin oli. Yö menikin sitten hyvin hauskasti, kun metsästi mahdollisimman typeriä videoita tubesta xD

Tänään onkin sitten ollut kivaa ja käynyt ilmi varsin mukavia asioita.
Ensinnäkin Poisonblackin Of rust and Bones julkaistaan 17. maaliskuuta ja keikkoja on luvassa hetipian sen jälkeen. Fangirlism rules the  world!

Myöskin  kaikenmoiset suunnittelut ja aikataulut näyttää oikein hyviltä.
Ehkäpä tästä kaikesta vielä tuleekin jotain!

24.1.2010

Naps-kops-häps-moi

Viikko tuli ja meni. Ja siinä sivussa unohtui erittäin kätevästi kaikki päivittämiset, mutta pikkuvikoja. Ei parane olla turhan tarkka moisesta, koska se vaan melkein vaikeuttaa elämää :D

Lyhyesti viime viikosta...
Vapaata autokoulun suhteen. Partio, laulutunnit. Kaverit, NW-fanityttöily.


Ja juurikin tuo fanityttöily teki viikosta ihan parhaan. En ymmärrä, miten se voi olla niin parasta. Tiedä sitten, johtuuko se Empusta vai Sannista. Ehkä molemmista, koska molemmat on äärimmäisen tui.
Keskiviikko meni vapaapäivän merkeissä ja illalla sain Sannin seurakseni. Viihdytettiin itseämme End of Innocencella ja naurettiin ihan liikaa. Liikaa faktoja ja Tuomas/Emppua.
Lauantain linja oli ihan samanlaista paitsi että DVD vaihtui End of an Eraksi.
Ystävien laatu korvaa määrän, todellakin!

Ja loistavinta on se, että mä oikeasti sain suuni auki ja sanottua sen, mitä mä olen jo pitkään tahtonut. Elämä helpottui nyt aika radikaalisti.

15.1.2010

Upcoming...

Viikonlopusta on tulossa ehkä jotain käsittämättömän hämärää.
Huomenna olisi tarkoitus lähteä partioporukalla valloittamaan Pori. Tiedossa on vaan äärimmäisiä typeryyksiä :D
Lähden sunnuntaina eeppiselle matkalle kohti Keuruun Pioneerirykmenttiä ja pusikkoa.
Syy tälle eeppisyydelle on se, että isosiskoni päätti lähteä suorittamaan asepalvelusta vapaaehtoisena. Huvinsa kullakin. Viikon pusikossa homehtumisen jälkeen sai kutsua perhettä ym. vierailulle ja totta kai sinne on ihan pakko mennä.
Mä en vaan tiedä, että kuinka selviän siitä. Mulla on tällä hetkellä työn alla ficci, mikä sijoittuu armeijaan, joten saatan vaan repeillä koko ajan, mitä varuskunnassa vietän. Mutta toisaalta, sieltä voi saada erittäin hyviä ideoita ja inspiraatiota tekstiin.

Tarkemmat päivitykset näistä seikkailuista sitten myöhemmin.
Ja muuten, mä olen ylpeä itsestäni... Oon oikeesti muistanut käydä päivittämässä täällä :D

10.1.2010

Yay!






Mutta tosiaan, viikonloppu tuli vietettyä pääosin fanityttöilyn merkeissä. Ja fanityttöilyn kohteena ihan näin vaihteeksi herra Laihiala ja Poisonblack. Syynä moiseen oli yksinkertaisesti se, että törmäsin Epe'sissä totaaliseen ihanuuteen. Poisonblackin viimeisin levy vinyylinä. Eihän tuollaista aarretta voinut sitten millään jättää yksinään hyllyyn lojumaan, joten mukaanhan se sitten tarttui :D
Ja alunperinhän sieltä kaupasta piti hakea vain Leveragen kakkoslevy Blind Fire. Seuraavassa levykaupassa pystyin juuri ja juuri pitämään sormeni erossa Sentencedin vinyylisinkusta.
Koko Tampereen reissun alkuperäinen tarkoitus oli kuitenkin kankaiden ostaminen. Sannille on tekeillä korsetti, johon pitäisi vielä keksiä jotain yllätystä, mistä ei vielä tulevalle omistajalle kerrota :)
Siitäkin voisin infota lisää, kunhan vaan moinen kapistus valmistuu.

Kotona vietetyt lauantait ja sunnuntait on aika parhautta. Ei tarvitse tehdä tai ajatella yhtään mitään. Voi vaan koomata ja rentoilla. Tykkäilen oikein kovasti.
Tulihan sitä myös käytyä kuvailemassa Sannin ja Susannan kanssa keskellä pimeää metsää. Huvinsa kullakin. Mutta hauskaa meillä ainakin oli. Ehkä kuitenkin seuraavat kuvailut sujuu paaaljon paremmin.

Koulu... Erittäin hauskaa ajanvietettä, kun on aivan järkyttävän väsyneenä. Sitä on hyvinkin altis kaikelle ja yllytys tekee tehtävänsä. Älkää syökö käsidesiä, se ei oikeasti maistu hyvältä xD Vaikka koulussa nyt tuleekin näyttöjä ja työkokeita, mä en jaksa stressata tai panikoida niistä. Kyllä niistäkin selviää. Jossei muuten, niin sitten fantasialla.

Autokoulukin on päässyt vauhtiin ja mä ihan oikeasti olen oppinutkin jotain, vaikka sitä ei ihan heti tästä mun epämääräisestä liikennekäyttäytymisestä huomaa. Ehkä mä sittenkin kohta uskallan alkaa varailemaan niitä ajotunteja... Onneksi mulla on hyvin aikaa suorittaa tuokin pois alta.

Elämä muuten on aika kivaa tällä hetkellä. En jaksa ahdistua huomisesta ja mahdollisista ongelmista, mitä tulee tässä lähiaikoina.
Kun on ihania ihmisiä ympärillä, niin se oikeesti piristää.
Parasta kuitenkin on ehkä se, että mä olen taas löytänyt vanhoja kavereitani uudestaan. Tärkeitä ihmisiä, joista oikeasti välittää. Mulla on huono tapa olla kertomatta, kuinka paljon mä joistakin oikeasti pidän tai välitän. Ehkä voisin näin uuden vuosikymmenen kunniaksi koittaa parantaa tapani ja kertoa otuksille.

Liimataisen Janin sanoin,

And I want you to know,
you're all that matters
And I hope you remember me
Hold on to your dream
while the night is growing dark
soar as the wind lift you higher
keep searching for hope
mountain high or river deep
And there I'll be
tending the fire
For you!

5.1.2010

Uusi vuosi ja sitä rataa...

Voisin sanoa, että mä olen ollut äärimmäisen epäaktiivinen tän blogini kanssa.
Mutta nyt näin uuden vuoden, ja vuosikymmenen, kunniaksi ajattelin ryhdistäytyä tälläkin saralla :D

Mulla ei ole mitään muistikuvaa, että miks mä alunperinkään tätä blogia aloin toteuttaa, mutta ehkä mulla oli silloin tylsää tai jotain. Ehdin mä ehkä kolme pätkää tänne kirjoittaa, ennen kuin into lopahti.
Ja nykyään mulla ei ole edes mitään visiota, että mistä sitä tänne kirjoittaisi. Mun elämäni on oikeesti sen verran köyhää, ettei siitä paljon asiaa saa. Mikään muotiblogi ei ehkä oo ihan mun juttuni, koska koomaan lähes aina maastohousuissa, bändipaidassa ja hupparissa. Hienoa sitten sellaisia päivitellä. Tänään päällä oli maastohousut, COB-paita ja Stratohuppari ja sama huomenna, mutta paita vaihtui HammerFalliin. Nerokasta tai jotain. Tai sitten vaan tylsää ja mielikuvituksetonta.

Hah, koska foorumit on ihan parhaita ja niistä saa hauskoja ideoita...
Ehkä mä pyhitänkin koko blogini armottomalle fanityttöilylle, mistä on tullut yksi mun ehdottomista lempiharrastuksistani.
Siitä päästäänkin sitten ehdottomaan lempiaiheeseeni tällä hetkellä... Sentenced ja Ville Laihiala. Ja lisättäköön tuohon vielä Poisonblack.
Vielä jouluaaton aamuna mulla oli periaate, etten kuuntele Senareita, koska mä tiesin sen olevan ihan mahtava bändi. Ja sehän siinä mättikin, että se on mahtava bändi, tai siis oli, mutta sitä ei enää ikävä kyllä oo kasassa. Ois vaan kannattanut pitää siitä periaatteesta kiinni, mutta kun satuin sitten saamaan joululahjaksi Sentencedin koko tuotannon sisältävän The coffin-boxin ja koin täydellisen rakastumisen.
Ja sitten, kun vuosi oli vaihtunut päädyttiin Assin kanssa katsomaan dvd:tä Sentencedin viimeisestä keikasta ja kaikki bonusmateriaalit päälle. Jotain parasta!
Jos Assi tahtoo Heino-hiukset, niin mä sitten tavoittelen Laihiala-hiuksia. Ja mä alan olla aika lähellä sitä tavoitetta. Enää vaan vähän lisää pituutta. Ja nyt ärsyttää, kun mistään ei voi löytyä hyvää kuvaa herran hiuksista *rähisee omiaan*. Mutta jokainen voi käydä itse googlettamassa, jos himottaa tehdä niin :)

Mä muuten aion ryhdistäytyä muutenkin kirjoittamisen kanssa, kuin vain täällä.
Ficcejä on tiedossa iso kasa ja lupasin itselleni, ja eräällä foorumille, että oikeesti saan niitä ideoitani toteutettua. Olkaa siis ihania ja potkikaa mua eteenpäin niiden kanssa :D Alla hieman vihjausta erääseen työn alla olevaan ficciin...



Ehkä nyt kuitenkin siirryn siivoamisen pariin ja koitan saada itseni hereille.

Kuinkahan sitä oikeesti etenee? Sentenced soi ja liikaa kirjoitettavaa.
Avaudun joskus lisää, kunhan pääsen jotenkin tavalliseen elämään kiinni. Ehkä sitten voi näkyä jopa joskus jotain kuvamateriaaliakin täällä asti :D