Timo Kotipelto Duo @ Jack the Rooster 13.5.
Joku saattaa muistaa lukeneensa tästä keikasta jo raportin. Se löytyy täältä, joten en selittele kovinkaan pitkästi. Päädyimme Empun kanssa listalta sisään ja heti ovella käteen lyötiin drinkkilippuja. Ilmainen viina on lähes aina huono ajatus. Sen seurauksena tuli tehtyä taas kaikkea jännittävää. Onnistuin myöskin venäyttämään nilkkani aidan yli hyppiessäni. Ei enää alkoholia mulle, kiitos :D
Itse keikasta sitten. Sehän oli tosiaan tuplakeikka, eli ensin kuultiin akkarina ja sitten vielä normisetti. Omnomnom!
Once in a Lifetime voisi kuvata keikkakokemusta parhaiten. Henkilökohtaisiin lemppareihin bändi ei kuulu, mutta onpahan tuokin nyt nähty. Ja hieno keikka se olikin! Ne klassikot toimi äärimmäisen hyvin livenä! Tästäkin raportoin jo kesällä hieman tarkemmin. Lue täältä lisää.
Virallinen raportti tästä keikasta kertoo paljon enemmän kuin tähän kirjoittelemani muutama sana. Oikeastaan keikan ja koko keikkapäivän voisi tiivistää kahteen sanaan: Käsittämättömän upea!
En tähän selittele ihmeempiä, sillä tästäkin on kirjoitettu raportti.
Olin vahtimassa serkkuani viikon verran ja keikka edeltävänä päivänä mulle vain ilmoitettiin, että mennään syömään tuolloin. Eipä siinä mitään, en vastustellut. Vasta matkalla ravintolaan porukat tajus kertoa, että Enkelit soittaa siellä. Normaalisti perusrock ei iske, mutta Enkelit tosiaan tekee poikkeuksen siinä. En tiedä miksi, mutta näin kuitenkin on.
Juhannusta juhlittiin festareiden merkeissä. Seikkailu tuokin :) Virallisena festariseuralaisena pyöri Assi, tosin muitakin kavereita eksyi paikalle. Jos lähtee festareille niin nykyään voin suositella leirintäaluetta erittäin lämpimästi. Sieltä löytyy oikeasti se festarifiilis. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota telttapaikkaan. On ilkeää herätä siihen, että aurinko paistaa suoraan telttaan ja on tuskallisen kuuma. Öisin leirintäalue on ihan mieletön! Nummesta löytyi mm. jokaöinen hevikaraoke, mistä löysimmekin itsemme joka yö. Pariin kertaan eksyttiin ihan laulamaankin asti.
Ensimmäisenä iltana soitti muistaakseni vain kolme bändiä. Kiuas ja Korpiklaani tulikin katseltua suurella mielenkiinnolla. Molemmat soittivat oikein mainiosti. Korpiklaani tosin vajaan setin, kun kamat sanoi poks.
Nummessa jonotuspolitiikka oli harvinainen. Porukka liikkui lavan eteen suunnilleen kymmentä minuuttia ennen keikan alkua, eli eturivipaikat oli helppo saada.
Tarot oli yksi niistä bändeistä, mitkä halusin ehdottomasti tuolla nähdä, koska en ollut ennen bändin keikalle eksynyt. Se oli hauska keikka. Spiikkien taso huono, mutta soitanta erittäin toimivaa.
Ruotsalainen Dark Tranquility oli myös katsomisen arvoinen. Fiilis oli mahtava, ihmisillä oli hauskaa. Me tosin tyydyimme fiilistelemään taka-alalta. On ihan kivaa vaihtelua vaan istua nurmikolla ja nauttia hyvästä musiikista.
Feilattiin seuraava aamu täysin. Tarkoitus oli mennä katsomaan Insomniumia, mutta onnistuttiin nukkumaan sen yli, kiitos taas yöllisen karaoken. Sepulturaan ehdittiin jo mukaan ja päivä meni lähinnä festarialueella hengaillessa aina Mokomaan asti. Siitä tosin katsoin kaksi ekaa biisiä, jonka jälkeen suuntasin päälavan edustalle venailemaan Sonataa. Keikkaseuralla oli hauskaa, koska fanityttösin Bonkkaa koko päivän. Kun Bonkka astui lavalle, allekirjoittanut repesi nauramaan.
Kyllä, Nummirock on suunnitelmissa myös vuodelle 2011!
Kengurumeininki @ Keskustori, Tampere 7.7.
Hajotkaa genreen! Lastenmusiikki on hauskaa ja Kengurumeininki todellakin osaa hommansa. Jos lapset viihtyy, niin kelpaa moinen iloittelu kyllä metallidiggarillekin xD Kahtena kesänä on tullut käytyä katsomassa ja siitä voisi muodostaa uuden perinteen :D
Ainoana miinuksena keikalla oli lähes infernaalinen lämpötila. Teltta ja + 30 astetta ei todellakaan ole mikään paras mahdollinen yhdistelmä.
Jatketaan randomgenrejen parissa. Diggailin Antti Tuiskua sillon ekan levyn aikoihin ja kyllähän se tavallaan vieläkin toimii. Esiintyjänä ja viihdyttäjänä Tuisku on huippuluokkaa ja nykyään herra on oppinut laulamaankin oikein mainiosti. Kahdesti livenä nähty, molemmilla kerroilla toimi yhtä hyvin. Ärsytti vaan ihan mielettömästi, kun päädyin keikalle hieman myöhässä ja just kun pääsin paikalle niin Entinen loppuu. Angst. Kyseinen keikka oli hauska ja fiilis oli loistava. Tuiskun keikalle voisi suunnata uudestaankin. (En oo enää genrevajaa!)
Siirrytään takaisin normaaliin. Fiilikset ennen keikkaa oli todella ristiriistaiset. Toisaalta teki mieli keikalle, mutta toisaalta taas oli outoa lähteä keikalle, kun jotain todella oleellista puuttui. Kaikeksi onneksi kuitenkin mulla on mahtavaa keikkaseuraa, mikä kohotti mielialaa aivan mielettömästi. Kiitos tästä kuuluu Annalle ja Helelle.
Lämppärinä toimi Diablo, jota en ollut pahemmin kuunnellut, enkä muuten kuuntele vieläkään. En kuitenkaan enää ihmettele bändin suosiota, koska se toimi oikein mainiosti. Nygårdin spiikit oli sekavia :D
Stam1na sitten. Kun kyseinen orkesteri heiluu lavalla, laatu on taattua, mutta nyt oli pientä laimeutta ilmassa. Johtui tosin siitä, että Pakkahuoneella oli aivan helvetin kuuma. Vanha tiilirakennus ilman kunnollista ilmastointia, ulkona + 30 ja ihmisiä julmetusti. Yhdistelmä on mitä jännittävin. Eturivin hyviä puolia oli juurikin se, että pystyi hengittämään kunnolla. Vaikka välillä kylkiluita yritettiinkin kaivaa ulos.
Perus Stam1na-keikka, setissä ei mitään kummempaa.
Ennen keikkaa Hele pohti, kuinka monta mustelmaa mahtaa saada. Vakuuteltiin Annan kanssa, että tuskin yhtään, koska mekään ei olla saatu. Kannatti taas avata suunsa. Seuraavana aamuna tuli huomattua sekä käsivarren, että kyljen olevan mustelmilla.
Paikallinen pikkufestari, jossa olin töissä partion kautta. Vaikka oikeasti mä vaan väärinkäytin asemaani ja loikin ympäriinsä, myös lavan ja aidan välissä, kuvaamassa. Kokeilin myös lavarakenteissa kiipeilyä, mikä oli yllättävän hauskaa toimintaa.
Rockwalli, teinipoikien rockbändi, toimi oikeestaan ihan hyvin, vaikka laulaja ei isänsä lahjoja ookaan perinyt. Ihan hauskaa semirokkikukkoilua ja piristävää settiä. Costello Hautamäen (från Popeda) pojat soittelee Rockwallissa. Jimi toimii rumpalina ja Allu heiluu basson varressa. Hauskoja poikia koko bändi.
Heiluin vaihteeksi lavan ja aidan välissä kamerani kanssa ja Ylppö riehui lavalla. Niinkin, että lavalla ollut kukkalaatikko sai potkun osakseen ja mä sain juosta sen alta pois. Kokemus sinänsä. Ja kävihän herra myös lauleskelemassa yleisön keskellä.
Kokonaisuudessaan ihan hauska festaripäivä. Ja tänä vuonna on muuten luvassa STAM1NAA Räikkärockissa!
Kyllä, luit aivan oikein, Mikko Alatalo. Setä tuli heittämään keikan partioleirille. Haastattelin herraa ennen keikkaa ja itse keikalta taisin karata kolmen biisin jälkeen. Ei kukaan kestä Poppalooraa xD
Ylis'festarit @ Ylöjärvi 21.8.
Jos kesä alkaa toukokuun ekasta keikasta, niin se loppuu luonnollisesti elokuun viimeiseen. Tästä pikkufestarista tuli kirjoitettua myös virallinen raportti, joten jätän selittelyn vähemmälle. Mutta hauskoja keikkoja kaikki.
Keikkakesä oli kieltämättä upea! Jos oikeasti jaksoit lukea, tai edes selata kuvat, tänne asti niin ojennan virtuaalisen keksin. Pt. kesä oli eeppisen pitkä ja niin taitaa olla myös pt. loppuvuosi. Hupsista. Mistä näitä keikkoja oikein tulee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti