Jo vuosi takaperin mun piti herättää Snowfall henkiin. Kuten ehkä huomasitte, ei tapahtunut. Nyt se kuitenkin tapahtuu, kun pitkästä aikaa nappasin kameran mukaan keikalle. Tällä kertaa tulee isommin kuvia kuin tekstiä, mutta haitanneeko tuo.
Kuten ootte ehkä joskus huomanneet, mun musamaku ei rajoitu pelkästään raskaaseen musaan. Kevyempiä juttuja tulee kuunneltua kausittaisesti ja keikoilla käyn, jos sopivasti kivoja armaalle Klubille osuu. Tällä kertaa tuli lähdettyä fiilistelemään pitkälti nostalgian pohjalta.
Anssi Kela @ Klubi, Turku 28.5.2015
Aikanaan, kun Nummela julkaistiin se oli kova juttu kavereiden keskuudessa. Ja aika hyvin varmaan vieläkin osaan biisejä ulkoa. Omani nauhoitin kaverin cd:ltä kasetille. Ikää oli 9 vuotta. Nummelan jälkeistäkin levyä tuli sitten kuunneltua, ei kuitenkaan samalla innolla.
Toukokuussa julkaistu levy kantaa nimeä Nostalgiaa. Tyylillisesti (livevetojen ja parin lehtijutun perusteella) se on överiä kasarihömppää. Toimii muuten aika loistavasti! Vaikka itse näin ysärilapsena uuden levyn tyyli ei oo mulle nostalgista, Anssi Kela artistina on.
Näin Kelan edellisen, ja ensimmäisen, kerran livenä 5 vuotta sitten. Tykkäsin silloin, vaikka joistakin biiseistä tehdyt sovitukset olivat omaan korvaan vähän kummallisia. Tällä kertaa kuitenkin mentiin kunnollisella rokkikeikalla.
Keikan aloittanut Tanssilattialla on juurikin sitä kasaria ja lyriikka nauratti aika huolella. Kitaraton Anssi Kela on jännittävä näky.
Ja hei, tuulikoneita! Niiden kanssa ei voi mennä vikaan.
Keikan kohokohtia mulle olivat juurikin Nummelan ja uuden levyn biisit. Tokihan myös 1972 on kaikessa ööö raivostuttavassa simppeliydessään ihan toimiva.
Fiilis oli varsin mainio alusta loppuun ainakin noin niinkuin kameran läpi kun keikkaa pitkälti seurasi. Spiikit oli hauskoja ja osuvia. Kivaa ja helppoa musaa kaikinpuolin. Kelan ääni miellyttää omaa korvaa ja toki arvostan herraa suuresti muusikkona ja sanataiteilijana.
Jos osutte vaikkapa samoille festareille, käykää kurkkaamassa Kelan livemeininki. Toimi meinaan ainakin klubiolosuhteissa varsin mainiosti.
Mainitaan nyt vielä tähän loppuun kuvajutuista. Viimeiset 2 vuotta oon kulkenut keikoilla ja muutenkin ilman kameraa eikä kuvaaminen oo muutenkaan maistunut. Nyt kuitenkin hengailukeikan varjolla nappasin sen mukaan. Ja voi että, oli ihan mielettömän kivaa pitkästä aikaa! Ehkä mä vielä joskus opin uudestaan.
Nyt kun eka postaus on vihdoin naputeltu, on aika miettiä, että mitäs tänne nyt sit tuleekaan. Keikkarapsoja, levyarvioita, roudaushommia ehkä… Kertokaa, mitä TE haluaisitte täällä lukea ja nähdä?