"Täs on ollu kaikenlaista"

Pekka Heino duo @ Ruby & Fellas, Tampere, 21.1.2012
Uusi keikkavuosi alkoi tällä kertaa hyvinkin rauhallisissa merkeissä, kerrankin.
Jotain kautta selvisi, että Pekalla on tiedossa keikka Tampereella. Nopea vilkaisu kalenteriin, kynä käteen ja päivä oli varattu Tamperematkailulle.

Odotin aika innoissani, mitä ilta toisi tullessaan, koska Pekka on parhautta. Ja akustinen Pekka oli mulle vielä tuntematon asia. Keikan alkaessa kävi ilmi, että duo olikin kasvanut trioksi, mikä ei tosin haitannut ollenkaan. Tunnelman puolesta Ruby & Fellas oli aivan mainio, hämyinen irkkubaari ja akkarimusaa. Omnomnom.

Alkukeikasta juomapolitiikka ei sinänsä ihan toiminut. Tai toimi, mutta vettä oli yllättävän vaikea saada lavalle. Jekku kun ei ole paras mahdollinen juoma laulun ylläpitoon.

Setti oli ihanan vaihteleva ja välillä hyvinkin spontaani. Kuultiin Elvistä, Bon Jovia, Bryan Adamsia ja totaalisen spontaanisti, toiveena heitettyä, rockabillya. Se riemu ja liekehdintä näkyi kilometrin päähän, kun Pekka pääsi vetämään rockabillya. Runaway sai tuona iltana uuden reggae-sovituksen, joka oli kieltämättä lähinnä hämmentävä. Ja kyllähän siinä sanatkin ehtivät unohtua. Livin' on a prayer sai myös niin hämärän sovituksen, että kukaan yleisöstä ei pysynyt yhtään perässä. Koitapa siinä nyt sitten laulaa mukana. :D
Itseäni miellyttävin spontaaniusbiisi oli ehdottomasti Bon Jovin Bed of Roses, jota rumpalipoika Hessu Maxx alkuun vain jamitteli yksinään tauon aikana. Kornia ja ihanaa. Olin siis kehittänyt jonkinlaisen obsession tuohon biisiin ihan alkuvuodesta.
Toisen kitaran kanssa heilunut Mikko Lahtonen yllätti kovin mainiolla lauluäänellään, kun pääsi vetämään Stand By Me:ta.

Lavalta kuului välillä niin huonoa läppää että ei ollut tosikaan. Pekka sai lisänimen Leijonanharja, kaiku oli hyvä asia, koska se peitti virheet. Pekalla oli perversio fiftariin kyseisenä iltana, Mikon mukaan.

Ilta ja keikka on helpoin koota toteamalla, että hymy oli huulilla koko ajan.