26.4.2010

Ihaanaa...

Huomaan olevani kovinkin hidas päivittämään yhtään mitään.
Koko ajan on mahteja ideoita, mutta en vaan saa mitään aikaiseksi. Mutta nyt uskallan luvata, että huomenna viimeistään tulee eeppisen kiva postaus torstaiselta Poisonblackin keikalta...

Tuosta kuvasta sen verran, että oon siitä melko ylpeä.
Punaisilla valoilla on ihan mahdotonta saada onnistunutta kuvaa. Kerrankin onnistuin ja Janne-setäkin on oikein tui.

Oon vaan ollut ihan liekeissä Poisonblackin suhteen! Se vaan on niin rakkaus. Selitän suhteestani tähän ihanuuteen sitten seuraavassa postauksessa, jos vain muistan :D

Nyt lähden loikkimaan kohti kalustovarastoa ja siitä partioimaan...

18.4.2010

Ilmassa lievää aikaansaamattomuutta ja vitutusta...

Sen siitä saa, kun on kerrankin viikonlopun kotona.
Itseasiassa se on erittäin outo kokemus, jos on viimeiset kolme kuukautta luuhannut ties missä. En osaa olla kotona!

Nyt, kun kerrankin olisi aikaa tehdä jotain oleellista, niin mä vaan pyörin ympyrää tekemättä yhtään mitään. Voisin väittää sen olevan hyvinkin ärsyttävää. Kohta löydän itseni itkemästä nurkassa ja valittamassa siitä, että kaikki menee päin helvettiä, kun ei ole aikaa. On vaan ylitsepääsemättömän haastavaa ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain. Nytkin voisin olla lukemassa kokeeseen, tekemässä yleisiä koulujuttuja ja kirjoittamassa haastattelua puhtaaksi, eräs partioretki kaipaisi kipeästi suunnittelua, mutta ei. En vaan saa mitään tehtyä.
Ajattelen liikaa, pelkään sittenkin vain leikkiväni erään ihanan ihmisen tunteilla, hajoan omaan tyhmyyteeni.

Vitutuksen tasoa lisää myös se, että VOISIN olla tällä hetkellä Belgiassa, mutta tuo saatanan tuhkapilvi tuli ja sekoitti lentoliikenteen. Rakastan Islannin tulivuoria <3

Belgia-suunnitelman kariuduttua viikonlopun oli tarkoitus näyttää tältä...

... MUTTA se  näyttikin täysin päinvastaiselta. Lisätään tuohon vielä hyvää seuraa ja tietokone, niin mistään ei tule yhtään mitään. Normaali meininki siis.

Nytkin vain löydän itseni päivittämästä blogia ja kuuntelemassa musiikkia. Ei sinänsä mikään huono vaihtoehto, mutta oleelliset asiat ei etene. Kuolen pian siihen, että kaikki kasautuu ja hautaudun tekemättömien töiden alle.

Koska yleisesti ottaen vihaan angstiblogeja en valita tämän enempää.
Lupaan, että seuraava postaus on jotain paljon positiivisempaa :D


Viihdyttäkää itseänne loistavalla musiikilla!

16.4.2010

Hassuja setiä...

Olen aikaansaamaton ja hidas päivittämään yhtään mitään...

Kävin keikoilla, härösin Turun pusikossa, haastattelin Emil Lähteenmäkeä. Fanityttöilin hyvinkin paljon.

Aloittakaamme viime viikon torstaista.
Children of Bodom keikkaili silloin Pakkahuoneella ja tämä otus oli paikalla kello puoli 9 aamulla. Jonotusta tuli siis harrastettua noin 10 tuntia. Kiintoisa kokemus sinänsä :D Mutta mikäs siinä, jos on loistavaa seuraa ja kasa kopsilaisia.
Pitkä jonotus oli varsin hyvä ratkaisu, sillä ovien aukeamisen jälkeen löysinkin itseni eturivistä.
Alexi täytti samana päivänä 31 ja sai oikein komean onnittelulaulun yleisöltä. Bändi oli liekeissä, yleisö oli liekeissä.
Oli melko hämärä fiilis, kun ei ollut kuunnellut Bodomia kunnolla puoleen vuoteen. Koita siinä sitten pysyä perässä...
Keikasta kuitenkin jäi jotenkin laimea fiilis, tiedä sitten miksi. Kivaa oli silti :D
Niska jumissa, kylkiluut hajalla ja jalat kipeänä, seuraavana aamuna todellakin tunsi olleensa keikalla.

Keikan jälkeen päädyimme hieman häiriköimään Nevalaisen Jukkaa, joka härösi EMP:n ständillä.
Ja kotiinhan päädyin vasta puolilta päivin perjantaina :)

Maanantain vietinkin sitten Stam1nan parissa.
Partio on hauska harrastus, sitä kautta pääsee tekemisiin idoleidensa kanssa.
Kello 17 löysinkin itseni istumassa kahvilassa Stam1nan kosketinsoittaja Emil 'Hippi' Lähteenmäen kanssa.
Se oli jotain niin hämmentävää, ettei mitään rajaa.


Kun niska vihdoinkin oli edes osittain toipunut torstaista olikin vuorossa heti seuraava keikka.
Kamelot valtasi Pakkahuoneen 14.4.
Mukana oli toki pari lämppäriäkin. Amaranthe ja Leaves' Eyes olivat molemmat oikein mainioita!
Amaranthe oli hieman Waldo's people goes metal-tyyppistä ja toimi itseasiassa varsin mainiosti.
Leaves' Eyesin viikinkimetalli taas sitten on pienimuotoinen rakkaus.

Kamelot. Voi luoja!
Ehkä parhaita keikkoja ikinä, millä on tullut käytyä. Bändi oli niin mahtava! Yleisö oli mahtava. Eturivi keskellä oli mahtava!
Khanin salarakastaja-ääni, voiko sille tehdä mitään muuta kuin kuolla?
Setti oli mieletön, kuultiin myös pari ihan uutta biisiä. Ja tuo settilista majailee nykyään oikein iloisesti pöydälläni, seuranaan Leaves' Eyesin lista.
Rakastuin.