2.1.2018

Kuka toi tunkin tänne?



7_blog
Brother Firetribe @ Gong, TKU 5.12.2017

Vuoden viimeinen keikka, jolla heiluin kameran kanssa. Mennään kuvapainotteisesti, koska melkein kuukauden takaisesta keikasta tuntuu hassulta ja osittain turhalta jorista. Kuvat kuitenkin ovat kivoja, joten laitellaanpa niitä.
Otsikosta muuten on mainittava, että se on jotain, mitä joku totesi load inin aikana, ihan vain ettette ihmettele. 

1_blog


9_blog

Tribe on mulle yksi niistä bändeistä, joita kuuntelin hyvinkin ahkerasti aikanaan, mutta sitten se jäi. Meni pitkään, että pystyin taas ottamaan bändin kuunteluun. Viime kesän Sauna Classic nosti vanhan tribefiilistelyn pintaan ja oon siitä hyvin iloinen. 

15_blog


                         6_blog

Livenä BFT:n viihdearvo on huikea. Toki biisit ovat loistavia, mutta kaikki vuorovaikutus lavalla ja yleisön suuntaan on aivan omaa luokkaansa. Spiikit laittoivat yleisön nauramaan ja bändinkään pokka ei ihan pitänyt. Aitous ja ilo huokuu lavalta. 
Jos joskus tulee mahdollisuus nähdä BFT livenä, suosittelen erittäin lämpimästi! 

16_blog


                              10_blog


18_blog

Yritän saada tässä lähiaikoina kasattua musavuoden 2017 koosteen ja sivupalkin keikkakalenteriakin tulen päivittämään mahdollisimman pian.
Ja hei, huutakaa kommenttiboksissa HEP!, jos vielä roikutte mukana menossa. 

29.9.2017

Hyrde on jo kertsissä

11_s_bjpg


Wöyh @ Gong, TKU 21.9.2017



Klubikausi kotivenuella polkaistiin käyntiin omalla kohdalla mitä mainioimmin ja tietyllä tasolla hyvinkin perinteisesti. Melkein suoraan töistä Load iin, jossa näkyi paljon tuttuja naamoja ja se kuului myös juttujen tasossa. Näin useamman roudausvuoden jälkeen on ihanaa huomata, kuinka meitä apukäsiä on alettu tunnistaa ja moikkailla ihan eri tavalla, paljon tuttavallisemmin. Etenkin bändien, joita ollaan roudattu usein, suhteen. Toki Wöyh on hiukan harvinaisempaa herkkua, mutta Stam1nan jengi on käynyt vuosien mittaan melko tutuksi. Roudaushommat alkoivat kovin leppoisasti ja sopii toivoa, että sama rentous pysyy menossa mukana.


2_s_b


Pakko myöntää heti alkuun, että Wöyh on jäänyt hyvin vähälle kuuntelulle. Hitti- ja sinkkubiisit on about hallussa, mutta siihen se sitten oikeastaan jääkin. Ekan kerran päädyin keikalle lähinnä sen takia, että mulle kerrottiin et ei parane jättää väliin. Eikä muuten kannattanutkaan. Aina livekeikkojen todistamisen jälkeen oon kironnut, että pitäisi oikeasti ottaa bändi haltuun, mutta se aina jää. Kuten myös ennen tätä keikkaa. Sen verran olin kartalla, että uusi levy tuli ulos, mutta eipä se tietona lohduta, jos ei tiedä biiseistä mitään.

7_s_b

On myös pakko todeta, että keikasta menee ihan älyttömästi ohi, kun seuraa tapahtumia linssin läpi. Siinä elää hetkessä ihan eri tavalla, kun yrittää samalla myös vangita sen hetken. 

1_s_b


Mulla meni pitkään, että jaksoin taas kaivaa kameran esiin keikoille juurikin tuosta syystä. Haluan elää siinä hetkessä, kokea ja tuntea. Kamera kädessä se ei onnistu, ainakaan omalla kohdalla. Kamerattomuus on myös vaikuttanut paljon rapsaamattomuuteen. Jostain syystä ei vaan nappaa ihmeemmin rapsata keikkoja, jos kuvat on laatua iPhone. Saa nähdä, miten jatkossa tapahtuu. Jos yritän saada tätä hommaa taas aktiiviseksi, pitänee ehkä vaan luopua omista laatukriteereistä ja käyttää niitä luuriräpsyjä jossain määrin. Ne keikat, joilla tiedän bailaavani etualalla, tallennetaan muistiin ja sydämeen eikä niinkään muistikortille. 
Näitä ns. semikivoja ja itselle vähemmän tärkeitä (tuntuu pahalta sanoa noin, mutta ehkä te ymmärrätte mun pointin) keikkoja on kuitenkin ihan mahtavaa kuvailla. Etenkin kun ollaan taas löydetty yhteinen sävel kameran kanssa. 

12_s_b

Käväistiin vähän sivuraiteilla kuvaushommien kanssa, mutta jos nyt jotain ihan siitä keikasta? Kuten ylempänä mainitsin, musasta en osaa sen kummemmin jutella. Tai settilistasta. Ne itselle kunnolla tutut biisit voi oikeasti laskea yhden käden sormilla. 
Suomiprogehommat ei ehkä yleisesti ole ihan mun makuun, mutta Wöyhin huumoriarvo on aika mainio. Lyriikka on jotain ihan omaa luokkaansa kaikessa hämmentävyydessään. Ja se ihme pogoilu lavalla? Vaikka Hyrde aina loikkii pitkin lavaa Stam1nakeikoilla, koko homma menee ihan uusiin ulottuvuuksiin Wöyhin kanssa. Ja basso sopii Antille. 

6_s_b


Keikkojen kohokohtia tuntuvat melkein aina olevan välispiikit. Yleensä ylipitkät spiikit ottaa päähän, mutta tässä tapauksessa niiden aikana sai lähinnä nauraa päätään irti. Yleisöstä kuului naurua ja randomkommentteja järjettömät määrät. 
Yleensähän spiikit suorittaa laulaja, mutta tällä keikalla eniten jorinaa taisi suoltaa rumpujen takana hengaileva Anssi Nykänen. Kukaan lavalla ei ollut ihan kartalla, että kuka puhuu ja mistä, mutta eipä se tuntunut haittaavan ketään. 
Spiikit seilasivat ihan normaaleista keikkaspiikeistä sileisiin aivoihin ja ihannepainoon. Kuulemma numero paidassa ei olekaan soittajan ikä, niinkuin meille on uskoteltu. Nykäsen kohdalla se on ihannepaino. 

4_s_b

5_s_b


Wöyhistä ei voi jutella mainitsematta lokkiystävää. Biisinä Lokki on kaikessa järjettömyydessään mitä mainioin. Ja helvetinmoinen korvamato, mind you. 

14_s_b

Kun on tottunut etsimään lokkiystävää lavalta, kesti hetki ennen kuin sen bongasi tarkkailemasta meininkiä dj-parvelta. Vikan biisin ajaksi hänet käytiin kuitenkin hakemassa alas ja yleisön keskuuteen. Crowdsurfaava lokki on hieno asia. Lokkiselfie, joka otettiin keikkaseurana toimineen Eilan kanssa, ei ole. 

IMG_5946


Tähän väliin iso kiitos Eilalle, joka on paras roudaribuddy, mitä mainioin keikkaseura (ja aikanaan puhui mut katsomaan Wöyhiä ekaa kertaa) ja auttoi mua selättämään kuvakasan ja valkkaamaan parhaimmistoa. 

Tätä kirjoitellessa kyllä sai huomata, kuinka ruosteessa voikaan kirjoitustaidot ollakaan. Pitänee vaan yrittää leikkiä aktiivisempaa ja kirjoitella useammin. Vaikka kuvat ei ehkä huippulaatua olisikaan. Tekemällä oppii, vai mitä ne väittää? 
Pientä sisältömuutosta blogissa tulee tapahtumaan. Tai ehkä ennemminkin laajenemista, kun aikanaan Snowfall pyöri aika vahvasti keikkarapsojen ympärillä. Lieneekö väärin sanoa, että vähän enemmän lähdetään lifestyle -linjalle ja ehkä tietyllä tasolla myös henkilökohtaisemmalle. Musapainotteisesti. Kaikkeen muuhun hömppään löytyy Overload tuolta sivupalkista. 
Tulevia postauksia varten on jo kasa ideoita, mutta jos on ehdotuksia tai toiveita niin niitä otan mielelläni vastaan. 

Ja koska oon about huonoin ikinä lopettamaan postauksia luontevasti (tai otsikoimaan)... Palatkaamme! 

12.9.2017

Tanssi ihmeellisesti

Blogin kuvahommia korjaillessa silmiin osui kasa kuvia keväältä. Tiedän olevani aika myöhässä näiden kanssa, mutta miksipä ei.

  Stamina @ Gong, Tku 6.5.2017


En aio höpistä keikasta sen kummempia, kun se ei ole enää mitenkään ajankohtainen, mutta nää kuvat on ihan kivoja. Ja ehkä mainitsemisen arvoinen asia on se, että oon taas alkanut diggailla Stam1naa vähän enemmän. Varmaan joku kolmisen vuotta meni, että Stam1na ei napannut lainkaan, mutta tämä tilanne on korjattu.



2_blog

6_blog

8_blog

1_blog

9_blog

Käykää tuolla kommenttiboksissa huutamassa "HEP!" tai jotain vastaavaa, jos ootte vielä mukana roikkumassa täällä. Hyvin pitkän blogikuoleman jälkeen ihan mielenkiinnosta pientä kartoitusta. Ja jos on musa-aiheisia postausehdotuksia niin huudelkaa. Ehkä jotain top-5 -listoja?

2.9.2017

Long time, no see...

Edelleen mukana menossa, sivupalkin keikkakalenteria on päivitetty.

Kesältä ei tullut keikkajuteltua, vaikka festareilla ja keikoilla tulikin hypittyä jonkin verran. Kävin kuitenkin leikkimässä toimittajaa Musicalypsen puolella Sauna Classic Heavy Metal Garden Partyissa heinäkuun lopulla.
Käykää kurkkimassa täältä.

Instagramin puolelta voi myös seurailla musa- ja keikkahommia! Toisinaan myös snapchatissa: Glamlumi

Mainittakoon myös, että olen hyvinkin tietoinen blogin kuvien tilanteesta. En oo vielä saanut aloitettua asian korjailua, mutta jossain vaiheessa.

11.3.2017

Dancing underneath the skies of lust

Yhdistetään kolme suosikkiasiaa...

Poets of the Fall @ Gong, Turku 3.3.2017

Nostalgiabändi, lempparivenue ja valokuvaus. Melko hyvä resepti onnistuneeseen keikkailtaan.

1_blog

Poets of the Fall on mulle yksi niistä bändeistä, jotka lurkkivat taustalla vuosi toisensa jälkeen. Voi mennä helposti viisikin vuotta, kun en melkein edes muista, että joku bändi on olemassa. Sitten tapahtuu jotain jännittävää. Joku mainitsee bändin, kuulee biisin radiossa, ilmoitetaan keikka omalle olohuonevenuelle. Tässä tapauksessa kyseessä oli viimeisenä mainittu vaihtoehto.

12_blog

Jostain mystisestä syystä päädyn useimmiten bloggaamaan näistä vähän nostalgisemmista keikkahommista, mutta haitanneeko tuo? Ehkä mun on vaan helpompi kirjoittaa, kun on muutakin sanottavaa pelkän keikkaraportoinnin lisäksi. Ja paljon mieluummin jaan kunnollisia kuvia luuriräpsyjen sijaan. Kamera on keikoilla nykyään hyvin harvoin mukana, kun mieluummin katson keikan oikeasti enkä linssin läpi. Klubin vaihtuessa Gongiksi myös kuvauspolitiikka muuttui ja ilman lupia ei saa kuvata. Roudaushommien seurauksena oon toki siinä asemassa, että saan kuvausluvat ilman ongelmia, mutta useimmiten oon fiilistelemässä livemusaa ilman ylimääräisiä härpäkkeitä, joista täytyy huolehtia.
Kuvausta ajatellen Gong ei oo ehkä ideaalein paikka, koska talon omat valot on vähän ehkä ei niin hyvät. PotF roudasi omat valot mukanaan ja hyvät valot olivatkin. Kuvaaja kiitti, yleisö kiitti. Näytti ihan mahtavalta, kuten toivottavasti joistakin kuvista huomaa.

2_blog

Palataan kuitenkin takaisin nostalgiaosioon, kun vähän eksyin aiheesta kuvauksen puolelle.
Gong julkaisi PotF-keikan ja minä innostuin. Kuten aiemmin mainitsin, kyseessä on yksi niitä bändejä, jotka unohtuu helposti. En tiedä miksi, mutta näin vaan käy. Kaikki muistaa, kuinka iso hitti Lift oli? Nuori minä diggaili hillitysti jo niihin aikoihin, kun kaikki mitä soitettiin paljon radiossa oli siistiä. Mun isosisko diggaili vähän enemmän, etenkin Carnival of Rustin aikoihin, ja levyt oli aika kovassa soitossa silloin. En tiedä, kuinka pahasti huijaan, kun sanon, että istuttiin tunteja siskon kanssa pelaamassa Sims ja kuunneltiin musaa. Kaksi ekaa levyä on kuitenkin uponneet lujaa mun päähän ja yhdistän ne aina siskooni ja siihen, et hengailtiin siskon huoneessa. Ikinä en omassa huoneessani PotFia kuunnellut. Hyvin harva bändi on tarttunut mulle siskon kautta, mutta ne tarttuivat sitten sitäkin lujempaa. PotF on just se bändi, mihin ei liity mitään negatiivista henkilökohtaisella tasolla. Nostalgiarakkaus on hieno asia.

6_blog

Otin viimeisimmän Clearview -levyn tehokuunteluun ja muistin, kuinka paljon pidän Markon äänestä. Ja biiseistä. Revolution Rouletten jälkeen kuuntelu jäi lähes kokonaan ja nyt olikin vihdoin aika tehdä paluu, ja oon todella iloinen, että löysin PotFin uudestaan.

5_blog

Keikassa oli kaksi miinusta. Se, että töiden vuoksi sisko ei päässyt mun seuraksi ja se, kun keikka alkoi mun suosikkibiisillä viimeisimmältä levyltä. Shadow Play soi ja multa jäi sen kunnollinen fiilistely ja rakastaminen hyvin vajaaksi, kun olin enemmän tai vähemmän jumissa lavan ja aidan välissä. Mainitaan nyt vielä semimiinuksena se, että olin kameran kanssa liikkeellä ja meni keikka sen vuoksi hieman ohi. Harmittaa, mutta tilanne ehkä korjaantuu uusintakierroksella Tampereella.

3_blog

Mulla ei ole tarkkaa kuvaa settilistasta, koska kamera, mutta oli melko jännää, että vain yksi biisi oli mulle outo. Pari levyä on jäänyt lähes kokonaan kuuntelematta, tehokuuntelussa kävin kaikki läpi, mutta just niiltä levyiltä ei mitään setissä pahemmin ollutkaan.
Edellisen kerran näin PotFin livenä muistaakseni 2012. Silloin setissä oli joku ihan hämärä versio Carnival of Rustista. Onneksi nykyään on palattu alkuperäisempään versioon ja voi sitä riemua. Myönnän, CoR on ehkä mun ikuinen suosikkibiisi, ja levy, eikä varmaan sen takia yllätä, että kyseinen biisi oli ehdottomasti keikan kohokohtia. Myös otsikoksi päässyt lyriikanpätkä on mainittava erikseen, sillä se on yksi mun lemppareista. Se on taas yksi niistä asioista, jotka vaan viehättää, kuulostaa kauniilta ja ajatus on jotenkin ihanan kiehtova. Uskon, että tiedätte mitä tarkoitan.
 On niitä biisejä, joissa on joku ihan supermahtava nostatus kertsiin. War on yks niistä ja jestas, se jos joku toimi livenä!
Ykköslevyn biisit saivat hymyilemään nostalgia-arvollaan. Lift on mainittava erikseen ihan puhtaasti sen takia, että biisiin johtava nostatus oli ihan mieletön. Pistetään porukka hyppimään ja taputtamaan ja sit boom! Lift. Everything Fades tuli ehkä vähän puskista setissä, mutta en valita. Keikkaseurana toiminut E sai hyvät naurut mun reaktiosta, useampaan kertaan keikan aikana.
Clearview oli vahvasti edustettuna setissä ja kyllähän ne uudetkin livenä toimivat. Setin vikaksi biisiksi valittu Children of the Sun jätti jotenkin ihanan kevyen fiiliksen.

9_blog

Livekunto on kyllä ihan omaa luokkaansa. Bändi kuulosti ja näytti hyvältä. Lavalla näytti olevan mainio meininki ja niin oli myös yleisössä. Yhteislaulu oli kohdillaan, kädet korkealla ilmassa. Mulla oli fiilis, että olin Gongin kokoisessa iloisessa kuplassa. 

8_blog

Livemusiikki on aina ollut yksi mun suurimpia rakkauksia ja tää keikka oli ihan mieletön muistutus siitä. Kuten myös siitä, kuinka jotain voi rakastaa taustalla hyvin lujaa eikä itse oikeastaan edes tajua sitä. 
7_blog

14_blog


22.5.2016

Kuvahommia

Long time no see... or whatever. Hiljaista on ollut blogi(e)n puolella. Johtunut pitkälti töistä ja muun elämän sotkuista. Lisänä myös se, että keikkahommia ei oo ollut ihan hirvittävän paljoa. Sen seurauksena ei myöskään luuriräpsyjä ihmeellisempiä kuvia ja kovasti haluan pitää kuvien tason täällä edes jotenkin hyvänä.

Oon aina kuvaillut harrastuspohjalta ja siihen se tulee jäämäänkin. Välillä on kuitenkin ihan hauskaa leikkiä ja tehdä kuvauskeikkoja muutenkin kuin vain omaksi iloksi. Pari kertaa Musicalypselta on kysytty, jos pääsisin kuvaamaan ja sittenhän sitä on juostu leikkimään.

Viimeisimpänä kävin kuvaamassa Entwinea ja Arionia Virgin Oil co.ssa Helsingissä. Valohommat Arionin aikaan ei todellakaan olleet kuvaajalle otolliset, etulava kun oli suurimman osan ajasta pimeänä. Entwinen aikaan taas valot olivat kohdillaan. 

Kuvagalleria löytyy täältä.



Eka kuvauskeikka Musicalypselle oli joulukuussa Pakkahuoneella, kun Turisas, Eluveitie ja Barren Earth valtasivat lavan. Barren Earth meni puhtaasti harjoittelun piikkiin ja onneksi hommat lopulta sujuivat. Pakkis on aina ollut yksi mun suosikkivenueista ja sitä se on myös kuvaamisen osalta.

Kuvagalleria löytyy täältä.
 



31.8.2015

Sparks will fly

Ei tää blogin henkiinherätys mennyt ihan niin putkeen kuin oli tarkoitus. Motivaatio kirjoittamiseen oli hukassa, joten kesän keikat ja festarit jäi rapsaamatta, vaikka oli tarkoitus niin tehdä. Ehkäpä tässä vielä tulee käytyä festarihommat läpi yhtenä postauksena. Toki postaamattomuuteen on vaikuttanut se, että kaikki mun kuvat kesältä on luuriräpsyjä, joten laatu vähän itkettää. Nyt kuitenkin aloitetaan syksyn klubikausi. Ja isosti!

HIM @ Klubi, Turku 17.8.2015

HIM oli mulle teini-iässä iso juttu. Kun Dark Light julkaistiin 2005, musa iski lujaa, vaikka olin aiemminkin jo jotain biisejä diggaillut. Nyt 10 vuoden jälkeen pääsin vihdoin näkemään HIMin livenä ja vieläpä vähän harvinaisemmassa klubiympäristössä. Kun nää klubikeikat, etenkin Turun, julkaistiin saatoin hihkua typerästi, koska VIHDOIN!

10_s

Viimevuosina oon kuunnellut HIMiä ihan satunnaisesti. Screamworksia fiilistelin vähän enemmänkin, mutta jotenkin kaikki muu jyräsi tän bändin yli. Tykkään edelleen ihan hillittömästi Ville Valon soundista, mutta musatyyli jotenkin ei enää nappaa niin paljoa. Tai siis niinhän sitä luuli ennen keikkaa. Jos miettii monia muita bändejä, mitä oon aikanaan (ja edelleen) fanittanut, HIM ei kuitenkaan ollut mulle sellanen, että piti tietää kaikesta kaikki. Tykkäsin musasta enkä siihen aikaan ollut ees vielä järjetön fanityttö.

6_s

Ennen keikkaa ei ees tullut tehokuunneltua HIMiä, mikä hämmensi. Yleensä tulee just fiilisteltyä etukäteen. Tällä kertaa se fiilistely tapahtuikin sit roudaushommissa, kun bändi saapui paikalle ja tuli se legendaarinen OMGVilleValokävelijustmunohimitäapuaäääää -olo. Yritä siinä sit tajuta, että miten sun pitäis kantaa painavia asioita portaita ylös. Jep. 

9_s

Alkukeikka meni multa semisti ohi, kun ekat kolme biisiä yritin osata valokuvata ja juoksentelin ympäri Klubia mysteerireittejä pitkin, että pääsin kuvaamaan eri paikoista. Fun times. Omaksi harmiksi kuvat ei onnistuneet ihan niin hyvin kuin oisin halunnut, mutta harjoittelemalla oppii. Kaikki propsit oikeesti keikkakuvaajille, that's some serious stuff going on. Kolme biisiä aikaa saada superkivoja kuvia. On nää sentään luuriräpsyjä kivempia. Ja harvemmin tulee kuvattua ns. kuvauslupien kanssa. Nää mun kuvat ovat siis virallisesti myös Turun Klubin käytössä.

8_s

Yllättävän hyvin biisit muistuivat mieleen, kun niitä kuuli ja kyllä, Villen ääni vaikutti muhun ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Hymyilytti siis kovasti.

5_s

Flashbackeja teinivuosille, hämmentävän paljon lyriikoita muistissa, kylmiä väreitä. Fiilikset tuli käytyä laidasta laitaan. 

1_s

Pitää kuitenkin todeta, että jotenkin odotin livemeinigistä vähän erilaista. Toki Villen karismalla pärjää pitkälle, mutta herra laulajan liikkumattomuus ja eleettömyys hämmensi. Odotin jotain isompaa. Muu bändi oli kyllä fiiliksissä ja mukana, mutta Ville lähinnä pönötti. En ymmärrä. 

7_s

Setin kohokohtia mulle olivat Killing Loneliness, Heartkiller, Wings of a Butterfly, Wicked Game (OMG), Sacrament, Join me ja Funeral of Hearts (itketti ja nauratti samaan aikaan). Eritysesti pitää vielä kuitenkin mainita encoressa ihan vikana vedetty Rebel Yell. Oon kuullut ihan järjettömän määrän covervetoja kyseisestä biisistä ja nyt kyllä pitää sanoa, että tää oli henkilökohtainen lemppari. Ville käytti ääntään ihan eri tavalla kuin yleensä ja en ees tajua, törkeen siistiä! Lisää scream-Villeä, kiitos! 

Teini-ikäinen minä kiljui riemusta, nykyminä hymyili iloisesti. Jäi superkiva fiilis, kun pääsi vihdoin keikalle. Syksyn klubikausi tuli siis avattua varsin onnistuneesti.

Tähän loppuun vielä kysymys. Kiinnostaisko teitä myös lukea roudaushommista näiden rapsojen lisäksi?