25.7.2010

Fiilistelyä...

Kuluva kesä on ollut melko mahtava, jos en sanoisi.
Loistavia keikkoja, ihania ihmisiä, paljon valokuvia, lämmintä ja muutenkin eeppisen rentoa.
Toki kesässä on ollut negatiivisiakin puolia, kuten A:n lähtö. Loppuviimeksi kuitenkin kaikki on sujunut loistavasti!
Kuvapostaus kertokoon...
Kengurumeininki kuuluu kesään. Tästä pitää tehdä perinne!
Nostalgia-syistä mukaan keikkakesään mahtui myös Antti Tuisku. Eikä muuten jättänyt kylmäksi :)
Pöljäiltiin Helen kanssa enemmän kuin laki sallii. Edustimme Lumous-festareilla kahtena päivänä. Gothnic oli kiintoisa kokemus, koska lämpöä oli +30 astetta ja vaatetus hyvin raskas.
Leikkiminen kuuluu myös kesään melko vahvasti, kuten huomata saattaa :)
Anni   sai jostain päähänsä, että olisi äärimmäisen huvittavaa pukea mut lolitaan. Ja kun sain mekon päälleni, Anni repes ihan totaalisesti. Kiitos tästä. Ehkä harkitsen tyylinvaihdosta lolitaan? Tai sitten en.
Vaikkakin, koko kesä on mennyt aivan muissa vaatteissa, kuin niissä tutuissa ja turvallisissa maastohousuissa ja bändipaidoissa. Hämmentävää :D

Huomenna katoan pariksi viikkoa partion pariin, mikä on melko tervetullutta. Lomaa lähestulkoon kaikista tutuista ihmisistä!
Ja tuon vajaan kaksi viikkoa leikin melkin ammattitaitoista toimittajaa...

Keikkaraporteista ei muuten ole vieläkään päästy eroon. Niitä on siis vielä luvassa, kunhan vain joskus kotiudun.

Mahtavaa loppukesää!

16.7.2010

Tänä kesänä helteet hyväilee...

Koska jatkuvat keikkaraportit alkavat puuduttaa, saatte nyt musafiilispäivityksen.

Funkykarkurit, suoraan 90-luvulta! Biisit on täynnä kesäfiilistä ja lyriikat oikein toimivia.
Tuipallero, joka tunnetaan myös A:na, koulutti mut kuuntelemaan tätä alkuviikosta. Ja kyllähän tää iskee varsin mainiosti.


Turisas on toinen alkuviikon koulutuksen tulosta, kiitos kuuluu taas A:lle.
Alunperin tutustuin Turisakseen jo kolme kesää sitten, mutta vasta nyt lämpenin kunnolla. Folk on kyllä mitä toimivinta kesämusiikkia, ei voi muuta sanoa.


Tää on se kesän virallinen kesäbiisi!
Mustat Enkelit on kuulunut soittolistalle nyt parin vuoden ajan ja aina vaan parempaan suuntaan mennään.

6.7.2010

These are the reasons...

... lying on the ground.
Eli vuorossa keikkapäivitystä sedästä, joka tunnetaan Timo Kotipeltona.

Keikka oli 13.6. Jack the Roosterissa.
Seurana keikalla pörräsivät Tiina ja Emppu. Hyvin yllättävää tämäkin xD
Tällä kertaa keikka ei kuitenkaan ollut ihan perinteinen, koska kyseessä olivat Roosterin Hevijamit, jossa tällä kertaa sattui olemaan mukana Kotis. Bändi oli kasattu täysin hakuammunnalla ja sen kyllä huomasi, koska biisit meni vähän sinnepäin. Kitaristia ja kiipparistia en osaa kertoa, mutta rumpuja hakkasi Lacu Lahtinen ja basson varressa taiteili Jarkko Ahola.
Välillä lavalla Kotiksen seurana kävi Celestyn entinen laulaja, Kuorosodastakin tuttu, Antti Railio.
Kotiksen setin jälkeen myös Antti pääsi lavalle, rumpalina toimi siinä vaiheessa J.Ahola, mikä aiheutti totaalista hajoilua ja hämmennystä :D
Koska kronologisesti etenevät tekstit ovat täysin yliarvostettuja selitän tässä vaiheessa, mitä tapahtui ennen keikkaa.
Istuttiin Empun kanssa terassilla ja Kotis loikahtelee kauniissa lenkkareissaan sisään baariin. Noh, setä huomaa meidät ja tulee juttelemaan hetkeksi mukavia. Siinä sivussa sitten setä huomaa kesän kunniaksi väriään vaihtaneet hiukseni.
"Oho, hiukset on vaihtaneet väriä. Ei paha, en vastusta muutosta."

Jossain hämärässä välissä seisoskelin Tiinan kanssa jutellen niitä näitä, kun Antti loikkaa jostain ja nappaa meidät kainaloonsa.
"Arvon naiset, halatkaamme!"
Noh, mikäs siinä Antin kainalossa ollessa, mutta hämmentävää oli se, kun yhtäkkiä setä päättääkin pussata poskelle. Ja enemmän tai vähemmän tunnetusti Antti aiheuttaa fanityttöilyä^^
Myöhemmin, kun juteltiin taas Antin kanssa, selitin sedälle siitä, kuinka mun pitää ajaa vielä reilu 10km pyörällä kotiin. Ja kellohan oli tässä vaiheessa vähän vaille kolme. Jälkikäteen sain kuulla olevani täysin hullu, ihan vaan sen takia, että ajelen keskellä yötä fillarilla ties minne :D

Seuraavaa Kotiksen keikkaa saakin sitten odotella, onneksi. En todellakaan tiedä, että kestäisinkö moista.
Mutta on kuitenkin mahdollista, että sekoan ja raahaan itseni Wanajaan katsomaan Tanssiorkesti Kohtalon Haaroja, joka myös Stratovariuksena tunnetaan xD

Tästä lähtien yritän muuten saada näihin keikkapäivityksiin edes jotain sisältöä tai edes pienen laadun häivähdyksen... Saa nähdä, miten onnistun :D
Pahoittelen myös jo valmiiksi sitä, että seuraavatkin päivitykset tulevat olemaan keikkaraportointeja, mutta nyt lopetan tän, ennen kuin saan aikaan kilometripostauksen täysin aiheen vierestä.

Aivot kuumuudesta sulaneena,
Lumira

2.7.2010

Raise your hands and reach the sky...

LEVERAGE @ YO-TALO 10.6.
On yleisesti tiedossa, että mä olen pahemmanlaatuinen fanityttö. Ja yksi eeppisimpien fanityttöilykohtausten aiheuttaja on todellakin Leverage, tarkemmin ilmaistuna Pekka Heino.

Ennen, kuin pääsen itse asiaan, eli keikan raportointiin, selitän hieman suhteestani kyseiseen orkesteriin...
Ensikosketus Rakeen tapahtui 2007, Sauna Open airissa. Olin päätynyt kyseiselle festarille katsomaan Sonataa ja sitä odotellessa päälavalla soitti Leverage. Bändi, josta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta ihan mielenkiinnosta raahasin isäni mukaan päälavan edustalle katsastamaan miltä moinen kuulosti. Alkuun diggailin ihan hillitysti ja totesin kyllä tykkääväni musiikista kovasti. Mutta sitten... Mä muistan vieläkin, kolmen vuoden jälkeekin, Pekan yhden spiikin: "Tääkin biisi löytyy meidän Tides-albumilta. Twilight Symphony!!"
Biisi kajahti ilmoille ja mä olin täysin myyty. Loppukeikan olinkin sitten melkoisen liekeissä :D
Siinähän sitten piti jostain tuo Tides onkia käsiin. Ja kovassa soitossa olikin sitten koko kesän.
Blind Fire jätti hieman kylmäksi julkaisunsa aikoihin, mutta uuden Rake-herätyksen koin 2.1.2009 kun pääsin vihdoinkin taas setiä livenä katsomaan.
Rake pysytteli sitten oikein kivasti mukana menossa pitkin vuotta ja viimeisin lätty, Circus Colossus, iski lujaa. Nykyisestä Rakeilusta kehtaan ja uskallan kuitenkin syyttää erästä ihanaa otusta, joka myös A:na tunnetaan. Ja tästä sitten pääsemmekin kätevästi siihen viimeisimpään keikkaan...

Tapasin A:n aamupäivällä Tampereen keskustassa ja suuntasimme ties minne... Pian kuitenkin kävimme hakemassa vahvistusta joukkoomme ja E liittyi seurueeseen Rautatieasemalta. Kiertelimme ympäriinsä ja rakeiltiin yleisesti. A ja E toteuttivat synttärikorttia alennusmyyjälle.
A joutui totaalisen fanitytötyksen ja liekehdinnän valtaan setien ajaessa ohi pakullaan.

Selvittyämme Omenahotellille luopumaan osasta tavaroita istuimme hetken rauhoittuaksemme ja sitten käänsimme nokkamme kohti YO-taloa, jossa sedät olivatkin roudaamassa.
Kun roudaus oli saatu päätökseen, tapahtuman järjestäjä esitteli bändille roudarit, joiden piti olla paikalla ennen bändiä :D

Keikan odottelu sujui mukavasti ja lisää tuttuja saapui mukaan menoon.
Myöhemmin illalla lähdettiin A:n kanssa promoamaan bändiä ja siinä sivussa tapahtumaa, jossa sedät soittivat. Jos emme olisi hommanneet lippuja etukäteen, oltaisiin mainoslappusia jakelemalla päästy ilmaiseksi sisään...

Sitten koitti kauan odottu hetki ja siirryimme sisätiloihin odottelemaan. Pian odotus palkittiinkin ja Rake hyppäsi lavalle. Yleisö oli liekeissä, kuin myös bändikin!
Settilista oli mitä loistavin.
Keikka meni niin kovasti liekehtiessä, joten saatte nauttia selityksen sijaan kuvamateriaalista...
Mukaan keikalta tarttui settilista ja pitkään himoittu paita!
Myöskin yhteiskuva Pekan kanssa, vihdoinkin. En ihan ymmärrä, miten onnistuinkin näyttämään noinkin siedettävältä tuossa tilanteessa. Vaati paljon, että pysyin kasassa. Takapiruna heiluvat Torstin kädet, kun setä tuuletti olevansa maailman nopein roudari.
Rake-seikkailu on kaikenkaikkiaan oikein mainio!
Kiitos kovasti kaikille asianomaisille :)