29.8.2010

Keskeneräinen ja kiireetön sunnuntai

Kerrankin mulla on aikaa tehdä rästiin jääneitä hommia! Ja kuten huomaatte, aloitin bloggaamisella, hyvin tehokasta toimintaa :D
 Rakastan kiireettömiä aamuja. Voi loikoilla sängyssä ja sitten raahautua hyvän kirjan kanssa syömään aamupalaa, ilman kiirettä. Normaalisti aamut menee  niin, että herään 10 minuuttia ennen, kuin pitää lähteä. Eli siis vaihdan vaatteet, katson koulukamat kasaan, petaan sänkyni, pesen hampaat ja lähden kohti bussipysäkkiä. Tämä kaikki kiire siksi, että oon vaan niin käsittämättömän huono heräämään aamuisin. Noh, onneksi sitä ehtii kymmenessä minuutissakin valmistautua.

Päätin eilen illalla, että pyhitän tämän päivän kaikelle keskeneräiselle ja tekemättömälle.
Ensimmäisenä TO DO-listalle pääsi partio. Metsästä kasa kuvia, kirjoita ja anna juttulista eteenpäin, tee kalustoraportti, puhtaaksikirjoita toimintasuunnitelma.
Siitä eteenpäin listalla heiluu kaikkea vaatekaapin siivouksesta korsetin ompeluun ja opinnäytetyön suunnitteluun... Saa nähdä, koska saan yliviivata kaikki kohdat listalta :)
Listan lyhyentymiselle ei kuitenkaan tee hyvää se, että alan yhtäkkiä leipomaan suklaamuffinsseja. Ei sen puoleen, hyviähän ne ovat, sitä ei varmaan kukaan kiellä. Niissä on PALJON suklaata :)
Ja heti perään vielä hyvin spontaani lähtö kaverille, joka vikisi haluavansa muffinsseja, niin minähän vein. Sanna tykkäsi, kuin myös minä.

Tähän mennessä päivää oon saanut jopa sen kuvakasan metsästettyä. Nooh, on tässä vielä pari tuntia aikaa jumittaa koneella ja tehdä ties mitä. Otan itseäni kunnolla niskasta kiinni ja alan tehokkaaksi.
TO DO-listalla on tällä hetkellä 9 kohtaa, jotka voisin yrittää saada tehtyä kahden viikon sisään. Tavoitteet pitää olla, mutta niitä EI saa asettaa liian korkealle, eihän siitä muuten tuu yhtään mitään.
Hauskinta tässä on se, että kun saan tän listan loppuun, pitää kirjoittaa heti seuraava. Tykkään asioiden listaamisesta <3
Voisin veikata, että mä en pääse moisista listoista koko syksynä eroon. Mulla on ehkä hieman tekemistä.

Anyway, jos aion saada jotain vielä aikaiseksi, pitää jättää tämä päivitys tähän, muuten tulisi eeppinen romaani.

Muistakaa käydä kävelemässä ulkona, kun sataa vettä ja on kylmä! Mahtavaa alkusyksyä!

24.8.2010

Voimakenttä...

Otsikko kertoo paljon, mitä musiikki ja keikoilla käynti mulle merkitsee, mutta ei siitä nyt sen enempää.
Ajattelin KERRANKIN raportoida jonkin tapahtuman heti sen jälkeen.

Vietin lauantain Ylis'festareilla, enemmän tai vähemmän virallisesti valokuvaamassa. Mutta ennen, kuin raportoin virallisen kuvauskeikkani, selittelen mukavia parista muusta esiintyjästä.

Steppaava nakki, go home!
Anssi Kela humppasi pääesiintyjänä. Se nostalgian määrä oli ihan mahdoton, varsinkin näiden legendabiisien kanssa. Nummela, Puistossa, Mikan faijan BMW, Milla. Voiko kukaan vastustaa noita? Uudempi, ja mulle oudompi, materiaali oli myös oikein kuunneltavaa. Rock-unelma on sanoituksiltaan aivan mahtava! Ja kyllähän Kela on sanoittajana yksi parhaista. Kaikesta löytyy aina tarina, eikä yleensä mikään kovin vähäinen.
Kela toimii livenä melko hyvin, mutta sovitukset eroaa melko paljon levyversioista, mikä ei toisaalta haittaa yhtään. Spiikeissä tosin olis äärimmäisen paljon parantamisen varaa.
Henkilökohtaisesti ei herätä suurempia tuntemuksia, paitsi äärimmäisen nostalgian. Mä niin muistan, kuinka istuttiin Juulialla kuuntelemassa Nummela-levyä, oi niitä vanhoja ja hyviä aikoja. Tässä taannoin siivoillessani tein löydön. Nummela C-kasetille nauhoitettuna. Oli meinaan soitossa tässä jonkin aikaa sitten :D


"Te haluutte Peteltä aina vaan lihaa, ette musiikkia"
Pete Parkkosen keikasta missasin alun, koska saavuin paikalle vasta keikan puolivälin jälkeen. (Rakastan 11km matkaa pyörällä.)
Mikäs siinä, pojilla riitti energiaa lavalla ja hauskaa oli. Siitä ei pääse minnekään. Energisyytensä ansiosta musiikki toimii. Pahemmin en oo levyversioihin tutustunut, mutta livenä pari kertaa nähnyt. Yleisö saattoi olla hieman vääränlaista, mutta ei se tahtia haitannut.
Itselle jäi sellainen fiilis, että Pete bändeineen saa vielä enemmän energiaa cover-biiseihin, kuin omiinsa, mikä on vähän hämmentävää. Eiks just omia biisejä pitäis olla kivointa vetää? Womanizer on muuten äärimmäisen toimiva!

"Jos laulattaa, niin nyt ois hyvä hetki laulaa mukana!" 
Irinaa on kehuttu loistavaksi live-esiintyjäksi, joten odotin keikkaa suurella mielenkiinnolla. Enkä joutunut pettymään.
Vaikka en pahemmin ookaan Irinaa kuunnellut, silti se iski. Toki biisit ovat hienoja ja sanoitukset helposti samaistuttavia, mutta livenä se energia ja tunne biiseissä on mieletön. Suosittelen lämpimästi Irinan keikalla vierailua.
Kun Irina lauloi ensimmäiset sanat Vahva-biisistä, kylmänväreet meni ja lähes täydellinen musiikkiorgasmi osui kohdalle. 10 kirosanaa taas sai niin agressiivisen tulkinnan, että voi luoja. Muutenkin sen naisen lavaolemus on jotain niin siistiä.
Kaiken kaikkiaan tykkäsin ihan mielettömästi. Pitää luultavasti tutustua materiaaliin vielä lähemmin. Ja Irina kuulostaa livenä NIIN hyvältä, jopa paremmalta, kuin levyllä.


"Tais Irinan vadelmat jäädä lavalle, parempi syödä pois."
Virallisestihan sain kutsun tulla kuvaamaan Mustia Enkeleitä, jonka takia pääsin vieraslistan kautta sisälle. Opiskelijabudjetti rakastaa!
Suhteet on kivoja, Enkeleiden laulaja, Jussi, on iskän pikkuserkku ja sitä kautta poiki myös kuvauskeikka.
Muhun harvemmin iskee perusrock, mutta Mustat Enkelit tekee poikkeuksen. Aivan minimaalinen metallivivahde ja Jussin upea ääni vaan toimii loistavasti. Biisit on mahtavia ja keikat laadukkaita.
Kyseinen keikka meni toisaalta hieman ohi, koska vietin sen niin ahkerasti kameran takana. Kuvia tuli yli 500. Ehkä niistä löytyy muutama julkaisukelpoinen otos bändinkin käyttöön.

9.8.2010

Kilke - we've got the magic!

(26.-)28.7.-5.8.2010
Vietin lähes kaksi viikkoa partion parissa Suomen Partiolaisten kuudennella suurleirillä, Kilkkeellä.
Kilke oli järjestyksessään neljäs suurleiri, josta olen itseni löytänyt.
Verrattaen edelliseen FinnJamboreeseen, Tarukseen, Kilke oli sään puolesta aivan mieletön. Taruksella tuli vettä ensimmäiset 5 päivää, niin paljon kuin taivaalta vaan mahtui. Kun taas Kilke sai nauttia lämmöstä ja auringonpaisteesta lähes koko 9 päivää, paria pientä sadekuuroa ja yhtä isoa ukkosmyrskyä lukuunottamatta.

Pestini takia löysin itseni Evolta jo 2 päivää ennen leirin virallista alkua.Raksaleiri oli kieltämättä melko mahtava kokemus. Oli hienoa nähdä, miten leiri oikeasti nousee keskelle ties mitä pusikkoa. Rakennelmat oli melko mahtavia. Tavallaan tuntuu tosi hölmöltä, että rakennetaan kaikkea hienoa, jotka sitten kuitenkin puretaan reilun viikon päästä. Mikä idea? Se näyttää hienolta ja on partiomaista, vai miten se menikään?
Mulla oli siis ehkä paras pesti ikinä!
Onnistuin, jotain salaperäistä reittiä hyväksi käyttäen, tunkemaan itseni mukaan Leirilehti Rymyn toimitukseen.
Hengasin leirialueen ja Evokeskuksen, toimitustilat, välillä ja kävelin ihan vitin paljon! Meillä siis piti kulkea sukkulabussi leirin ja EK:n väliä, mutta siitä tulikin kävelyreissu, useammin kuin kerran. Ja matkaahan oli noin 2km. Ei kuulosta pahalta, mutta jos oot herännyt puolta tuntia ennen, kun pitäis olla palaverissa Evokeskuksella niin ei oo kivaa kävellä. Mutta mikäs siinä, mukava aamulenkki. Lukuunottamatta sitä kaiken hiekan ja pölyn määrää! Varsinkin alkuleiristä autoja liikkui vielä melko paljon ja tietysti ne nostattivat ihan tuhottoman hiekkapölypilven. Sitä sai sitten syljeskellä hiekkaa suustaan ja kaivaa silmiään takaisin esiin hiekan seasta. Jokainen vaate oli pölyssä, kameraa unohtamatta.
Kuva kertoo kaiken. Copyright: Jyrki Vainio

Lehtiä tehtiin yhteensä 5, joista yksi julkaistiin jo ennen leiriä. Vaikka lehdenteko ihan mahtavaa onkin, en silti näe itseäni toimittajana, mutta kassels. Parasta ehdottomasti oli se, kun pääsi haastattelemaan Emiliä, Pekkaa ja Mikko Alataloa xD
Kun saimme todistukset, kerrottiin, että parhaat 'arvosanani' tulivat seurapiiritoimittajuudesta, siirappisuudesta ja mukanaolosta. Mikäs siinä :D
Rymyä voit lukea täällä.

Toki leireillä tapaa myös äärimmäisen ihania ihmisiä! Koko toimitusporukka oli aivan mieletön, mutta muutama on mainittava erityisesti. 

Johanna (blogi) kuuluu näihin uusiin ihaniin tuttavuuksiin. Oltiin kamerasamiksia :) Pöljäiltiin ja huonoa huumoria viljeltiin enemmän tai vähemmän. Raksan lopussa Johanna perusti manikyyripalvelun vain ja ainoastaan mua varten, ja kyllä ne rymykynnet hienot olivatkin!
Ja sitten aivan ihanat Enali (vas.) ja Kaisu! Rymyn oma pinkkiteam, joka saikin kuulla värityksestään. Monet ihmettelivät, että on toimituksella joku teemaväri :D Oli melko hämmentävää, että en tuntenut itseäni kovinkaan nuoreksi, vaikka Enali ja Kaisu ovat molemmat huomattavasti mua vanhempia. Partio nuorentaa ihmisiä.  Me kolme muodostimme pinkkitiimin ydinjoukon, mutta mukana oli myös Nipsu, AK, Urmas (aka. Tytti), Sami ja nimellisenä kunniajäsenenä Pete, joka ei koskaan saanut tietää jäsenyydestään :D

Nyt kun värinä on pinkki, niin voisin selittää siitä, kuinka paljon ja monelta eri taholta sain kuulla pinkkiydestäni. Minkä mä sille voin, että sain jonkun muka-mahtavan idean, että hankin mahdollisimman paljon tavaraa leirille pinkkinä?
Mukaan lähti:  pinkit hiukset, pinkit kumisaappaat, pinkki takki, pinkkimusta hippikauluspaita, pinkki pissis-t-paita, pinkit ruokailuvälineet, pinkit villasukat x 2 ja mustapinkit kynsikkäät. Yhtenä päivänä muonittajatätikin kommentoi, kuinka mulla oli lautanen sävy sävyyn hiusten ja paidan kanssa. Mut oli myöskin kuulemma erittäin helppo löytää väkijoukosta. Ai miten niin mun hiukset muka loistaa?

Kaiken kaikkiaan leiri oli mieletön! Enkä edes hukannut mitään, paitsi puhelimen, mikä löytyi parin tunnin päästä.
Upeita muistoja ja ihmisiä.
Loppuun vielä kasa erilaisia fiiliskuvia.

*Taputtaa päälaelle niitä, jotka jaksoivat katsoa kuvat loppuun asti.*