18.4.2012

Lätki sitä!

Nightwish & Poisonblack @ Paviljonki, Jyväskylä 9.3.2012
Kun Nightwishin suomirundi julkaistiin olin noin niinkuin lievästi ilmaistuna liekeissä. Eikä varmaan tarvitse edes sanoa kuinka pahasti sekosin, kun kuulin kuka toimii lämppärinä. Ei, te ette ole missään vaiheessa saaneet selville suhdettani Poisonblackiin. Se siitä sitten.
Oli sanomattakin selvää, että suuntaamme A:n kanssa useammallekin kuin vain yhdelle keikalle.

Junailimme tiemme Jyväskylään ja kerrankin matka sujui ongelmitta. Mitä nyt arvoisan VR:n hinnat itkettivät.
Jonotus itsessään oli kovin ikävää karmivan tuulen takia, mutta kyllähän siitäkin hengissä selvisi. Ovien avaamisen kanssa oli perinteisesti hämminkiä, kun yhtäkkiä päätettiinkin avata kaksi ovea. Eikä sekään ollut ihan varmaa, että avataanko niitä toisia ovia sittenkään, kun järkkäreistä ei saanut mitään irti. Hyvin perinteistä. Lopulta kuitenkin löysimme tiemme eturiviin, oikeaan laitaan.

Odotellessa luultavasti koko yleisö tympääntyi AC/DC:n Back in Black-albumiin. Se meinaan soi ennen ja jälkeen lämppärin.
Poisonblackia odotellessa tunsin tavallaan olevani hieman huono ihminen, tai oikeastaan ehkä NW-fani. Keikkojen julkaisusta lähtien olin meinaan ollut huomattavasti enemmän liekeissä siitä, että Poisonblack lämppää, kuin siitä että itse Nightwish tekee suomirundin. Koko hommaan ei oikein osannut suhtautua mitenkään järkevästi ja tietystihän se kaikki purkautuu sitten siinä keikkaa odotellessa.

Ville1_blog

Soittoaikaa pohjoisen oogieboogieta veivaavalle Poisonblackille oli varattu harmillisesti vain puoli tuntia, mutta ei se kyllä fiilistä mitenkään laskenut. Tiukka hittiputki ilman turhia löpinöitä. Meh likes. Kun itse on totaalisen liekeissä ja mielihyvähormonia välittyy melkein liiankin kanssa rakastaa elämäänsä taas ihan uudella tavalla.

MarcoS_blog

Vaikka PB saikin upean mahdollisuuden toimia NW:n lämppärinä, saattoi kohdeyleisö olla kuitenkin väärä. Olihan se vähän surullista huomata, että minä ja A olimme eniten mukana.
Tokihan Villen auktoriteetilla ja karismalla yleisöä saatiin mukaan meininkiin, mutta se hiipui aina turhan nopeasti. Meillä A:n kanssa kädet pysyivät kuitenkin koko ajan ilmassa ja ääni oli puolikuolleessa tilassa jo PB:n jälkeen.

B-Antti_blog

Mukanaolon vuoksi saimme myös erityishuomiota lavalta, kun Ville kovin meille hyväksyvästi nyökkäili ja osoitteli kiitollisena. Reaktiot olivat lähinnä yleistä sekoamista ja fanityttökiljuntaa. xD

Setti oli mitä mainioin, vaikka pari omaa lempparia sieltä jäikin puuttumaan. Eniten ehkä harmitti Love Infernalin puuttuminen, sillä kyseinen biisi on kehittänyt jännittävän paikan lempparibiisilistallani. Muuten setissä ei ollut mitään moitittavaa.
Piston Head/ Casket Case/ Sycophant/ Buried Alive/ Scars / Left Behind/ Mercury Falling/ Rush.
Scars aiheutti taas kerran pientä kyynelehtimistä ja Rush toimi vikana biisinä ihan törkeän hyvin! Että omnomnom vaan, lisää PB:ta mulle, kiitos.
Kerrankin tuli kunnollinen alkulämmittely, yleensä kun lämppäribändit tuppaavat jättämään kylmäksi.

Ville_blog


YYKAA JA KUUSKUUSKUUS
Siinä eturivissä keikkuessa fiilis oli äärimmäisen epätodellinen. Nightwish kolmen vuoden tauon jälkeen! Pienen fanitytön unelma. Ensimmäin lempparibändi ikinä ja minä eturivissä parhaan seuran kanssa. Lämppäri oli itselle tärkeä bändi. Dream come true. Odotus alkoi tuntua lähinnä piinaavalta, kun sille ei tuntunut tulevan loppua.

Valkea repaleverho hämmensi, mutta oli kieltämättä upea. Sen takaa kuultu, intron virkaa toimittava, Taikatalvi avasi keikan mahtavalla tavalla. Keinutuoli toi oman lisänsä tunnelmaan. Tähän väliin lienee hyvä mainita, että mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä setistä etukäteen. Välttelin kaikkia mahdollisia spoilereita onnistuneesti, joten setti ja show oli mulle täysi ylläri. Ainoat pienet spoilerit joihin sorruin olivatkin Anetten lava-asuja.

Monet ovat valittaneet, että tuo verho olisi pudotettu liian myöhään. Omasta mielestäni se lähinnä nosti jännitystä ja odotusta, kun vielä Storytimen kertsissä se oli ylhäällä.

Storytime_blog

Koska keikoista alkaa olla jo aikaa, en ala sen kummemmin tarinoimaan. Lähinnä jatkan fiilistely- ja kuvalinjalla.

Huonoin läppä ikinä. Olipas lyhyt keikka, kun WIHAA tuli heti setin alkuun. No jaa, sille naureskeltiin hetki ja jatkettiin fiilistelyä. Näin niinkuin lyhyesti kerrottuna setti oli mitä mainioin. Tosin Over the Hills oli täysin turha ja sinänsä laaduton veto. Eikä noita instrumentaalejakaan olisi tarvinnut olla kahta. Muuta valittamista ei ole. 

Jukka_blog

Tuomas_blog

Tässä vaiheessa lienee oikein aloittaa se hehkutus. Nimittäin Anette. Voi hyvää päivää, tuo nainen on UPEA. Laulajana aivan verraton ja se ääni kyllä oli puhdasta hattaraa omille korville. Erityisesti mainittakoon Scaretale, joka oli jälkikäteen kuunneltuna aivan käsittämätöntä. Pelottavaa, jos tarkkoja ollaan. Kylmiä väreitä ja omnomnom.
Jäin toisaalta kaipaamaan Rest Calmia sekä Turn Loose the Mermaidsia, koska juuri noissa biiseissä Anetten ääni on parhaimmillaan. Ainakin omien korvieni perusteella. Mutta Lintubiisi oli kyllä mainio myöskin.

EmppuAnette_blog 

Anette_blog

Anette1_blog

Pakko tosin myöntää suurimman fanitytötyksen taisi aiheuttaa pilliensä kanssa taiteileva Troy Donockley. Ja siinä oli vielä toinen hunajaääni. Troyn pillipiiparointi tuo ihanan lisän NW:n musaan. Se tuo tavallaan mukanaan keveyttä. Ja voi sitä eeppistä battlea. Jos viime kesän humppa/tanssibiisi oli Turisaksen Hunting Pirates, niin tänä vuonna tuon tittelin vie I Want My Tears Back. Puhdasta mahtavuutta. 

EmppuTroy1_blog

Troy_blog

Jatkuvasti ympäriinsä vipeltävä Emppu toi toki hauskuutta lavalle. Voi sitä naurun ja fanityttöhihittelyn määrää, kun sen pienen kitaristin touhuja katseli!

 EmppuTroy_blog

Emppu_blog

Keikan lopettanut Last Ride of the Day sai oikeastaan vain janoamaan lisää! Ja kaikeksi onneksi lisää oli tiedossa parin päivän päästä.

Kun pääsimme pihalle Paviljongista törmäsimme melko pian Poisonblackiin. Ja se oli totaalisen liikaa tällä pienelle fanitytölle. Ville Laihiala on pelottava. Oikeasti. Kuvitelkaa pienessä sievässä ja älyttömän hyvällä tuulella oleva Ville. Kuvitelkaa sitten se fiilis, kun setä yhtäkkiä omatoimisesti tulee halaamaan. Niinpä. Pelottavaa ja hämmentävää ja omg! 

Kökkö postaus on kökkö, sen siitä saa kun on myöhässä. Tampereen NW tulee lähinnä kuvallisessa muodossa ja samoin noita muitakin listalla näkyviä rästirapsoja tipahtelee lyhennetyssä muodossa.