Itseasiassa se on erittäin outo kokemus, jos on viimeiset kolme kuukautta luuhannut ties missä. En osaa olla kotona!
Nyt, kun kerrankin olisi aikaa tehdä jotain oleellista, niin mä vaan pyörin ympyrää tekemättä yhtään mitään. Voisin väittää sen olevan hyvinkin ärsyttävää. Kohta löydän itseni itkemästä nurkassa ja valittamassa siitä, että kaikki menee päin helvettiä, kun ei ole aikaa. On vaan ylitsepääsemättömän haastavaa ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain. Nytkin voisin olla lukemassa kokeeseen, tekemässä yleisiä koulujuttuja ja kirjoittamassa haastattelua puhtaaksi, eräs partioretki kaipaisi kipeästi suunnittelua, mutta ei. En vaan saa mitään tehtyä.
Ajattelen liikaa, pelkään sittenkin vain leikkiväni erään ihanan ihmisen tunteilla, hajoan omaan tyhmyyteeni.
Vitutuksen tasoa lisää myös se, että VOISIN olla tällä hetkellä Belgiassa, mutta tuo saatanan tuhkapilvi tuli ja sekoitti lentoliikenteen. Rakastan Islannin tulivuoria <3
Nytkin vain löydän itseni päivittämästä blogia ja kuuntelemassa musiikkia. Ei sinänsä mikään huono vaihtoehto, mutta oleelliset asiat ei etene. Kuolen pian siihen, että kaikki kasautuu ja hautaudun tekemättömien töiden alle.
Koska yleisesti ottaen vihaan angstiblogeja en valita tämän enempää.
Lupaan, että seuraava postaus on jotain paljon positiivisempaa :D
Viihdyttäkää itseänne loistavalla musiikilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti