10.1.2010

Yay!






Mutta tosiaan, viikonloppu tuli vietettyä pääosin fanityttöilyn merkeissä. Ja fanityttöilyn kohteena ihan näin vaihteeksi herra Laihiala ja Poisonblack. Syynä moiseen oli yksinkertaisesti se, että törmäsin Epe'sissä totaaliseen ihanuuteen. Poisonblackin viimeisin levy vinyylinä. Eihän tuollaista aarretta voinut sitten millään jättää yksinään hyllyyn lojumaan, joten mukaanhan se sitten tarttui :D
Ja alunperinhän sieltä kaupasta piti hakea vain Leveragen kakkoslevy Blind Fire. Seuraavassa levykaupassa pystyin juuri ja juuri pitämään sormeni erossa Sentencedin vinyylisinkusta.
Koko Tampereen reissun alkuperäinen tarkoitus oli kuitenkin kankaiden ostaminen. Sannille on tekeillä korsetti, johon pitäisi vielä keksiä jotain yllätystä, mistä ei vielä tulevalle omistajalle kerrota :)
Siitäkin voisin infota lisää, kunhan vaan moinen kapistus valmistuu.

Kotona vietetyt lauantait ja sunnuntait on aika parhautta. Ei tarvitse tehdä tai ajatella yhtään mitään. Voi vaan koomata ja rentoilla. Tykkäilen oikein kovasti.
Tulihan sitä myös käytyä kuvailemassa Sannin ja Susannan kanssa keskellä pimeää metsää. Huvinsa kullakin. Mutta hauskaa meillä ainakin oli. Ehkä kuitenkin seuraavat kuvailut sujuu paaaljon paremmin.

Koulu... Erittäin hauskaa ajanvietettä, kun on aivan järkyttävän väsyneenä. Sitä on hyvinkin altis kaikelle ja yllytys tekee tehtävänsä. Älkää syökö käsidesiä, se ei oikeasti maistu hyvältä xD Vaikka koulussa nyt tuleekin näyttöjä ja työkokeita, mä en jaksa stressata tai panikoida niistä. Kyllä niistäkin selviää. Jossei muuten, niin sitten fantasialla.

Autokoulukin on päässyt vauhtiin ja mä ihan oikeasti olen oppinutkin jotain, vaikka sitä ei ihan heti tästä mun epämääräisestä liikennekäyttäytymisestä huomaa. Ehkä mä sittenkin kohta uskallan alkaa varailemaan niitä ajotunteja... Onneksi mulla on hyvin aikaa suorittaa tuokin pois alta.

Elämä muuten on aika kivaa tällä hetkellä. En jaksa ahdistua huomisesta ja mahdollisista ongelmista, mitä tulee tässä lähiaikoina.
Kun on ihania ihmisiä ympärillä, niin se oikeesti piristää.
Parasta kuitenkin on ehkä se, että mä olen taas löytänyt vanhoja kavereitani uudestaan. Tärkeitä ihmisiä, joista oikeasti välittää. Mulla on huono tapa olla kertomatta, kuinka paljon mä joistakin oikeasti pidän tai välitän. Ehkä voisin näin uuden vuosikymmenen kunniaksi koittaa parantaa tapani ja kertoa otuksille.

Liimataisen Janin sanoin,

And I want you to know,
you're all that matters
And I hope you remember me
Hold on to your dream
while the night is growing dark
soar as the wind lift you higher
keep searching for hope
mountain high or river deep
And there I'll be
tending the fire
For you!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti