Käsitellään nyt kuitenkin alkuvuoden muutama keikka pois alta ennen niitä pidempiä raportteja, jotka tulee kaikki koskemaan Children of Bodomia. Ja COBn keikat oli tosiaan ekat raportoinnin arvoiset, joten vedetään alkuvuosi muutamalla sanalla ja kuvalla.
Mustat Enkelit @ Yökerho Hertta, Kangasala 14.1.
Yllättävää vai yllättävää, allekirjoittanut kävi katsomassa Enkeleitä xD Oli hiukan spontaani lähtö siinä mielessä, että kun tulin koulusta kotiin, iskä vaan kysyi, että lähdenkö mukaan keikalle. Kävi mulle paremmin kuin hyvin. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, ja porukkaa oli vähän. Tosin nykyään vakifanit ei katso mua kieroon, kun iskä esitteli mut porukalle, mikäs siinä :D.
Keikka itsessään oli mitä mainioin, niinku Enkeli-keikat nyt yleensäkin on. Paskaa läppää ja erittäin toimivaa perusrokkia. Meh likes. Ainoa miinus oli aivan käsittämättömän hämärä lavan korkeus, Jussi oli puolet ajasta pää katossa.
Keikan aikana, jonka itse vietin samassa paikassa eturivissä, iskä onnistui kadottamaan mut. Jännittävää sinänsä, kun ei tarvii tehdä muuta kuin napata huppari pois ja mua ei tunnisteta. Okei, myönnän, päällä oli valkoinen paita, mitä ei usein näe.
Ja yli puolet kuvista on täysin fail, koska valot oli melko jännittävät, mutta ei anneta sen häiritä ^^
Mustat Enkelit @ Tapahtumakeskus Huippu, Sappee 29.1.
Kappas, lisää Enkeleitä.
Tällä kertaa oltiin edustamassa koko perheen (+ serkku ja serkun aviomies)voimin, allekirjoittanut tosin innokkaimpana eturivissä. Normaalia Enkeli-tasoa ollut keikka, ainoana poikkeuksena tuuraava kiipparisti Jani Hölli. Joku saattaa tietää/muistaa Villieläin -orkesterin, jossa Jani aikoinaan soitti, mutta kyseinen bändi on kuollut ja kuopattu, mikä on sinänsä surullista.
Mainitsemisen arvoista taitaa olla se, että mulle sattui pieni haaveri, joka oli ensimmäinen laatuaan näin keikkojen suhteen. Mustelmilta ei oo vältytty, nilkka on nyrjähtänyt, mutta vereltä ollaan selvitty, aina kyseiseen keikkaan asti. Lavan edessä oli sellanen jännä madalluskorokehässäkkä, mikä oli hitusen lavaa matalemmalla. Ja tietysti ihmiset laskivat juomiaan siihen. Jossain välissä känniääliö horjahti lasin päälle, joka tietysti paineen vaikutuksestat pamahti rikki. Joo, ei siinä mitään, kukaan ei kärsinyt. Kuitenkin hetken päästä samainen känniääliö keksi hypätä mua päin. Horjahdin eteenpäin ja automaattisena reaktiona on ottaa kädellä vastaan, eikö vain? Huono homma sinänsä, käsi osui tietysti siihen hajonneeseen lasiin ja sen seurauksena kämmen auki. Jee. Nooh, verta se vaan on, ajattelin ja jatkoin eturivifiilistelyä pyyhkien verta aina välillä hameeseen, kun ei ollut paperiakaan mukana. Selvisin hengissä, mutta ette usko miten hankalaa on saada laastaria baarista. Mainio keikka joka tapauksessa, eikä keikkapaikassakaan ollut mitään valitettavaa :).
Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se meni...
"Lähetkö mun kanssa kattoon Duoo tänään?" Normikysymys ja vastaus oli tunnetusti kyllä. En mä ilmaisesta keikasta kieltäydy, varsinkin jos iskä maksaa. Ehtona oli tosin se, että mun on ajatteva kotiin xD. Oltiin juuri jättämässä takkeja narikkaan ja maksamassa lippuja kun Jussi-setä syöksyi paikalle ja ilmoitti lippusedälle meidän olevan vieraslistalla. Ei siinä mitään, toimii :D. Ennen keikkaa juteltiin mukavia Jussin kanssa ja aiheet pyöri nuorten mielenterveysongelmista aina Reckless Loven Olli Hermaniin...
Duo-keikat on ihan kivoja, lähinnä sellasta taustamusaa. Harvemmin jaksaa nostaa takalistoaan penkistä, että menis lavan edustalle diggailemaan. Hillitty toiminta on välillä ihan jees.
Ihmeiden aika EI ole ohi! Lähdin humppailemaan siskoni kanssa, joka käy keikoilla ehkä säkällä kerran kolmessa vuodessa.
Happoradioista sanon sen verran, että se iski viime kesänä melko lujaa, kun herrat soittivat paikallisella pikkufestarilla. Ja sanon nyt vielä senkin, että kyseinen bändi on ehdottomasti yksi parhaita livebändejä, mitä Suomesta löytyy. Eikä oo Tykin falsetin voittanutta!
Itse keikasta, vaikka mä yleensä tykkään keikkajonotuksesta, tällä kertaa puolen tunnin venailu oli tuskallista. Toisaalta siihen saattoi vaikuttaa - 30 asteen lämpötila, pitkähkö jono ja lippujen puuttuminen taskusta. Oltiin kuitenkin hyvissä ajoin paikalla, joten lippuja oli jäljellä. Jossain spiikissä Tykki mainitsi, että 5 min ennen keikkaa oli jäljellä 5 lippua. Ei paha ollenkaan. Toinen spiikki meni suunnilleen näin: "Kuka teistä käyttää pitkiä kalsareita?" *Random huutelua ja käsiä ilmassa* "Loistavaa, mä ainaki käytän. Tää seuraava biisi on omistettu pitkille kalsareille; Pelastaja." Lievä repeäminen yleisön keskuudessa. Tästä hyvä aasinsilta... Oli TODELLA hämmentävää katsoa keikkaa keskeltä yleisöä eikä eturivistä. Fiilis oli ihan mainio keskellä lattiaakin, ei siinä mitään. Läppä oli järjetöntä koko ajan ja kun soittivat vielä allekirjoittaneen lempparibiisejä... 01.30 (Elossa) oli aivan puhdasta rakkautta ja Pois Kalliosta taas herätti vahvasti nostalgisia tunteita. Kyllä, oon niin menossa Tammerfesteilla katsomaan Happoradiota! Ei sellanen bändi, jonka perässä lähtisin matkustelemaan, mutta kun lähellä ovat niin pakko!
Teinipoikien suomirockbändi, melko herttaista. Yleisöä oli jonoksi asti, tai sitten ei. Säkällä koko mestassa oli 30 ihmistä, bändi ja staff mukaan luettuna. Hauskoja poikia hyvällä livemeiningillä, ei tästä sen enempää. Paitsi että lyriikat aiheutti hervottomia naurukohtauksia allekirjoittaneessa sekä keikkaseurana, oikeesti makoiltiin sohvalla koko ajan, toimineessa Sannissa :D
Rockwalli @ Tampere-ilmiö -bändikisa, Tampere-Talo, Tampere, 4.3.
Oho, lisää teinipoikia. Tykkään Rockwallin livemeiningistä, se on niin energistä ja rehellistä. Ja muutaman keikan nähneenä kyllä huomaa poikien kehityksen. Oon myös huomannut, että musta on muodostunut epävirallisen virallinen keikkakuvaaja pojille :D
Kyseinen bändikisa oli loistava juttu Rockwallille, pärjäsivät mainiosti ja pääsivät mukaan band tourille ja jonkinsortin koulutukseen. Ei huono juttu ollenkaan. Tuomarit tykkäilivät kovasti ja ulkomainen tuomarivahvitus totesi, että pojista voi tulla vielä isokin nimi Suomessa. Komppaan. 3 biisiä on vähän, mutta kyllä senkin takia kannatti lähteä, piristi kummasti. Kuvasta kommentoin sen verran, että se on ehkä yks parhaita keikkakuvia, mitä on tullut räpsittyä.
Ensin käytiin katsomassa poikia, siitä suoraan isää xD. Joo anyways, suoraan ilmiöstä kotiin, vaatteiden pikavaihto ja autolla kohti Hämeenkyröä. Hauskaa sinänsä. Toimivaa, kuten aina. Päädyttiin tanssahtelemaan hitaan biisin aikana herkästi. Ei tästä sen enempää.
Rockwalli @ Pedro's Pub, Tesoma, Tampere, 18.3.
Pre-synttärit med Anna. Pojilla oli hauskaa, meillä oli hauskaa. Koska omia biisejä pojilla on vielä hyvin rajoitetusti, mukaan mahtui myös pari cover-biisiäkin, mikä ei menoa haitannut. Suurimpana, ja erittäin positiivisena, yllätyksenä oli Tahdon rakastella sinua-cover, jonka aikana Valtterin (laulaja) ja Antonin (kitaristi) osat vaihtuivat. Valtteri nappasi kepin kouraansa ja Anton kävi kiinni mikkiin. Aivan mielettömän hyvä veto pojilta ja Antonin laulua kuunteli melko lailla mielelläänkin.
Ja kuinka herttaista on se, että heti keikan jälkeen Anton tuli kyselemään, että mitä tykkäsin keikasta.
Pojat myöskin toivottelivat kovasti onnea Englannin reissuun, kun kerroin lähteväni kahdeksi kuukaudeksi Brumiin, enkä sen myötä pääse keikoille.
Lopetetaan keräilyeräraportointi tähän. Mulla on ikävä keikoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti