26.6.2012

Mikä lava? Missä?


Finntroll @ PRKL, Helsinki 31.3.2012

Mainitaan nyt vaikka heti alkuun, että minähän en kuuntele Finntrollia. Tai niin ainakin yritän kovasti itselleni ja muille uskotella. Silti piti lähteä porukan mukana keikalle, kun liputkaan ei maksaneet kovinkaan paljoa. 
Keikkaseurue oli kasattu foorumilaisita ja juttujen taso sitten olikin sen mukainen. Mutta voi sitä epäuskoista ilmettä, kun pääsimme todistamaan lavan kokoa. Tai siis minkä lavan? 30 sentin koroke tanssilattian vieressä. Voi helvetti. Pelotti jo ennen keikkaa niin vietävästi. Ja kun alkuperäisen suunnitelman vastaisesti eksyin hengamaan eturiviin, vaikka suunnittelin jääväni taka-alalle seuraamaan.

Lämppärinä toimi Domination Black, joka oli ihan jees ainakin laulajan äänen puolesta. Ja tekihän bändi myös ennätyksen allekirjoittaneen silmissä. Lavalla oli samaan aikaan kolmet kovin kauniit nahkahousut! (Tää aihe taitaa vaatia oman postauksen, kunhan näistä rästirapsoista päästään…) Bändin pisteet nousee heti, jos nahkahousut ovat riittävän istuvia. 
Muutaman biisin jälkeen tapahtui kuitenkin jotain hyvin hämmentävää ja lavasähköt keksivät lakata toimimasta. Niitä säädettiin hetki ja lopputuloksena DB jätti keikkansa kesken. Ja kyllähän sieltä heitettiin läppää, että Finntroll tuleekin vetämään akkarikeikan. Niin ei kuitenkaan käynyt.


Keikka saatiin käyntiin sähköjen kanssa ja voi helvetti… Eiköhän puolet eturivistä, allekirjoittanut mukaan lukien, ollut kumossa lavalla. Tunnetusti harrastan toisinaan kajahtaneisuutta ja keikkakenkien virkaa toimittivat muutaman sentin korolla varustetut saappaat. Hyvin huono idea. Jos lavaa ei oo nimeksikään, niin voitte kuvitella sitä tasapainon puuttumisesta johtuvaa heilumista ja kaatuilua. Parin biisin jälkeen kengät lähtivät jalasta vikkelään ja loppukeikka sitten tanssittiin kirjaimellisesti lasinsiruilla. 

Jostain mystisestä syystä Vreth keksi, että siinä lavalla on kivaa hengailla juurikin meidän seurueemme kohdalla. Ei hyvä tämäkään. Pari kertaa tuli horjuttua lähestulkoon herran syliin. Puolet keikasta meillä oli siinä viiden ihmisen oma minipitti, kun yleisön puolella meitä roikkui neljä tiukasti toisissamme kiinni ja sitten Vreth heilui lavalla siinä kohdilla. Kieltämättä melko hauska kokemus. Koko ajan sai olla kiskomassa jotakuta kavereista pystyyn ja takaatuleva paine oli lähinnä jännittävä.


Setistä mun on paha lähteä kirjoittamaan mitään, koska oon vielä niin pahasti pihalla biiseistä. Eniten soitossa on ollut Jaktens Tid, joten tietoisuus biiseistä on hyvin suppea. Tosin Jaktens Tid oli helvetin kova! Me likes.

Bändin virallisena tarjoilijana toimi muuten jostain käsittämättömästä syystä Ensiferumista tuttu Petri Lindroos.

Vielä keikan jälkeenkin jaksoin uskotella, että minähän en näitä Peikkoja kuuntele. Mutta saatoin joutua toteamaan, että kyseessä oli kyllä yksi parhaita keikkoja koskaan. Hämmentävää on se, että TOP 5 keikat -listalla on jo kaksi keikkaa Finntrollilta. Hupsista. 

1 kommentti: