Voimakenttä...

Otsikko kertoo paljon, mitä musiikki ja keikoilla käynti mulle merkitsee, mutta ei siitä nyt sen enempää.
Ajattelin KERRANKIN raportoida jonkin tapahtuman heti sen jälkeen.

Vietin lauantain Ylis'festareilla, enemmän tai vähemmän virallisesti valokuvaamassa. Mutta ennen, kuin raportoin virallisen kuvauskeikkani, selittelen mukavia parista muusta esiintyjästä.

Steppaava nakki, go home!
Anssi Kela humppasi pääesiintyjänä. Se nostalgian määrä oli ihan mahdoton, varsinkin näiden legendabiisien kanssa. Nummela, Puistossa, Mikan faijan BMW, Milla. Voiko kukaan vastustaa noita? Uudempi, ja mulle oudompi, materiaali oli myös oikein kuunneltavaa. Rock-unelma on sanoituksiltaan aivan mahtava! Ja kyllähän Kela on sanoittajana yksi parhaista. Kaikesta löytyy aina tarina, eikä yleensä mikään kovin vähäinen.
Kela toimii livenä melko hyvin, mutta sovitukset eroaa melko paljon levyversioista, mikä ei toisaalta haittaa yhtään. Spiikeissä tosin olis äärimmäisen paljon parantamisen varaa.

Henkilökohtaisesti ei herätä suurempia tuntemuksia, paitsi äärimmäisen nostalgian. Mä niin muistan, kuinka istuttiin Juulialla kuuntelemassa Nummela-levyä, oi niitä vanhoja ja hyviä aikoja. Tässä taannoin siivoillessani tein löydön. Nummela C-kasetille nauhoitettuna. Oli meinaan soitossa tässä jonkin aikaa sitten :D

"Te haluutte Peteltä aina vaan lihaa, ette musiikkia"
Pete Parkkosen keikasta missasin alun, koska saavuin paikalle vasta keikan puolivälin jälkeen. (Rakastan 11km matkaa pyörällä.)
Mikäs siinä, pojilla riitti energiaa lavalla ja hauskaa oli. Siitä ei pääse minnekään. Energisyytensä ansiosta musiikki toimii. Pahemmin en oo levyversioihin tutustunut, mutta livenä pari kertaa nähnyt. Yleisö saattoi olla hieman vääränlaista, mutta ei se tahtia haitannut.
Itselle jäi sellainen fiilis, että Pete bändeineen saa vielä enemmän energiaa cover-biiseihin, kuin omiinsa, mikä on vähän hämmentävää. Eiks just omia biisejä pitäis olla kivointa vetää? Womanizer on muuten äärimmäisen toimiva!

"Jos laulattaa, niin nyt ois hyvä hetki laulaa mukana!" 
Irinaa on kehuttu loistavaksi live-esiintyjäksi, joten odotin keikkaa suurella mielenkiinnolla. Enkä joutunut pettymään.
Vaikka en pahemmin ookaan Irinaa kuunnellut, silti se iski. Toki biisit ovat hienoja ja sanoitukset helposti samaistuttavia, mutta livenä se energia ja tunne biiseissä on mieletön. Suosittelen lämpimästi Irinan keikalla vierailua.
Kun Irina lauloi ensimmäiset sanat Vahva-biisistä, kylmänväreet meni ja lähes täydellinen musiikkiorgasmi osui kohdalle. 10 kirosanaa taas sai niin agressiivisen tulkinnan, että voi luoja. Muutenkin sen naisen lavaolemus on jotain niin siistiä.
Kaiken kaikkiaan tykkäsin ihan mielettömästi. Pitää luultavasti tutustua materiaaliin vielä lähemmin. Ja Irina kuulostaa livenä NIIN hyvältä, jopa paremmalta, kuin levyllä.

"Tais Irinan vadelmat jäädä lavalle, parempi syödä pois."
Virallisestihan sain kutsun tulla kuvaamaan Mustia Enkeleitä, jonka takia pääsin vieraslistan kautta sisälle. Opiskelijabudjetti rakastaa!
Suhteet on kivoja, Enkeleiden laulaja, Jussi, on iskän pikkuserkku ja sitä kautta poiki myös kuvauskeikka.
Muhun harvemmin iskee perusrock, mutta Mustat Enkelit tekee poikkeuksen. Aivan minimaalinen metallivivahde ja Jussin upea ääni vaan toimii loistavasti. Biisit on mahtavia ja keikat laadukkaita.
Kyseinen keikka meni toisaalta hieman ohi, koska vietin sen niin ahkerasti kameran takana. Kuvia tuli yli 500. Ehkä niistä löytyy muutama julkaisukelpoinen otos bändinkin käyttöön.