9.8.2010

Kilke - we've got the magic!

(26.-)28.7.-5.8.2010
Vietin lähes kaksi viikkoa partion parissa Suomen Partiolaisten kuudennella suurleirillä, Kilkkeellä.
Kilke oli järjestyksessään neljäs suurleiri, josta olen itseni löytänyt.
Verrattaen edelliseen FinnJamboreeseen, Tarukseen, Kilke oli sään puolesta aivan mieletön. Taruksella tuli vettä ensimmäiset 5 päivää, niin paljon kuin taivaalta vaan mahtui. Kun taas Kilke sai nauttia lämmöstä ja auringonpaisteesta lähes koko 9 päivää, paria pientä sadekuuroa ja yhtä isoa ukkosmyrskyä lukuunottamatta.

Pestini takia löysin itseni Evolta jo 2 päivää ennen leirin virallista alkua.Raksaleiri oli kieltämättä melko mahtava kokemus. Oli hienoa nähdä, miten leiri oikeasti nousee keskelle ties mitä pusikkoa. Rakennelmat oli melko mahtavia. Tavallaan tuntuu tosi hölmöltä, että rakennetaan kaikkea hienoa, jotka sitten kuitenkin puretaan reilun viikon päästä. Mikä idea? Se näyttää hienolta ja on partiomaista, vai miten se menikään?
Mulla oli siis ehkä paras pesti ikinä!
Onnistuin, jotain salaperäistä reittiä hyväksi käyttäen, tunkemaan itseni mukaan Leirilehti Rymyn toimitukseen.
Hengasin leirialueen ja Evokeskuksen, toimitustilat, välillä ja kävelin ihan vitin paljon! Meillä siis piti kulkea sukkulabussi leirin ja EK:n väliä, mutta siitä tulikin kävelyreissu, useammin kuin kerran. Ja matkaahan oli noin 2km. Ei kuulosta pahalta, mutta jos oot herännyt puolta tuntia ennen, kun pitäis olla palaverissa Evokeskuksella niin ei oo kivaa kävellä. Mutta mikäs siinä, mukava aamulenkki. Lukuunottamatta sitä kaiken hiekan ja pölyn määrää! Varsinkin alkuleiristä autoja liikkui vielä melko paljon ja tietysti ne nostattivat ihan tuhottoman hiekkapölypilven. Sitä sai sitten syljeskellä hiekkaa suustaan ja kaivaa silmiään takaisin esiin hiekan seasta. Jokainen vaate oli pölyssä, kameraa unohtamatta.
Kuva kertoo kaiken. Copyright: Jyrki Vainio

Lehtiä tehtiin yhteensä 5, joista yksi julkaistiin jo ennen leiriä. Vaikka lehdenteko ihan mahtavaa onkin, en silti näe itseäni toimittajana, mutta kassels. Parasta ehdottomasti oli se, kun pääsi haastattelemaan Emiliä, Pekkaa ja Mikko Alataloa xD
Kun saimme todistukset, kerrottiin, että parhaat 'arvosanani' tulivat seurapiiritoimittajuudesta, siirappisuudesta ja mukanaolosta. Mikäs siinä :D
Rymyä voit lukea täällä.

Toki leireillä tapaa myös äärimmäisen ihania ihmisiä! Koko toimitusporukka oli aivan mieletön, mutta muutama on mainittava erityisesti. 

Johanna (blogi) kuuluu näihin uusiin ihaniin tuttavuuksiin. Oltiin kamerasamiksia :) Pöljäiltiin ja huonoa huumoria viljeltiin enemmän tai vähemmän. Raksan lopussa Johanna perusti manikyyripalvelun vain ja ainoastaan mua varten, ja kyllä ne rymykynnet hienot olivatkin!
Ja sitten aivan ihanat Enali (vas.) ja Kaisu! Rymyn oma pinkkiteam, joka saikin kuulla värityksestään. Monet ihmettelivät, että on toimituksella joku teemaväri :D Oli melko hämmentävää, että en tuntenut itseäni kovinkaan nuoreksi, vaikka Enali ja Kaisu ovat molemmat huomattavasti mua vanhempia. Partio nuorentaa ihmisiä.  Me kolme muodostimme pinkkitiimin ydinjoukon, mutta mukana oli myös Nipsu, AK, Urmas (aka. Tytti), Sami ja nimellisenä kunniajäsenenä Pete, joka ei koskaan saanut tietää jäsenyydestään :D

Nyt kun värinä on pinkki, niin voisin selittää siitä, kuinka paljon ja monelta eri taholta sain kuulla pinkkiydestäni. Minkä mä sille voin, että sain jonkun muka-mahtavan idean, että hankin mahdollisimman paljon tavaraa leirille pinkkinä?
Mukaan lähti:  pinkit hiukset, pinkit kumisaappaat, pinkki takki, pinkkimusta hippikauluspaita, pinkki pissis-t-paita, pinkit ruokailuvälineet, pinkit villasukat x 2 ja mustapinkit kynsikkäät. Yhtenä päivänä muonittajatätikin kommentoi, kuinka mulla oli lautanen sävy sävyyn hiusten ja paidan kanssa. Mut oli myöskin kuulemma erittäin helppo löytää väkijoukosta. Ai miten niin mun hiukset muka loistaa?

Kaiken kaikkiaan leiri oli mieletön! Enkä edes hukannut mitään, paitsi puhelimen, mikä löytyi parin tunnin päästä.
Upeita muistoja ja ihmisiä.
Loppuun vielä kasa erilaisia fiiliskuvia.

*Taputtaa päälaelle niitä, jotka jaksoivat katsoa kuvat loppuun asti.*

6 kommenttia:

  1. Melkein rupesi itkettämään kun tätä luki ja katseli kuvia. Kilkettä tulee ikävä ;_;

    VastaaPoista
  2. Oot mun valokuvaajaidoli! :--D Saat luvan oikeesti sendii mul noit kuvii!

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia, ihania muistoja, ihanaa kaikkea! t. Rymy-Eeva

    VastaaPoista
  4. Anni, arvaa vaan tekikö tiukkaa kirjoittaa tätä ja postata kaikkia noita kuvia. Kilkettä todellakin tulee ikävä!

    Johanna, kiitos :D Saat kyllä joskus ehkä kuvia.

    Eeva, komppaan melko täysin :D Kilke oli ihana!

    VastaaPoista
  5. Sielläkin oli Kauramies! Mä jo mietin, että mahtoko sitä näkyä...

    VastaaPoista
  6. Kilkkeellä oli kyllä mahtavaa, ja Rymy oli ehdottomasti paras lehti ikinä! Säilytin itselleni kaikki numerot. :)

    VastaaPoista