"Children of Bodom tonight, Children of the Daaaaaaamned!"

Children of Bodom, Amon Amarth, Ensiferum & Machinae Supremacy @ HMV Forum, London, UK, 9.4.2011
Se täysin spontaani ja random keikkareissu. Ja silloin tunnetusti kaikki ei voi sujua niin kuin haluaisi. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Lontooseen jo hyvissä ajoin, että ehtisi pyörähtää keskustassa leikkimässä turistia, mutta logististen ongelmien vuoksi (lue: tyhmät bussiaikataulut) niin ei kuitenkaan käynyt.
Suoraan Victorian linja-autoasemalta metroon ja suuntana Camden Town, jossa keikkapaikka sijaitsi. Pakollinen turisteilu kuitenkin ehdittiin suorittaa, kun metroa piti joka tapauksessa vaihtaa King's Crossin päärautatieasemalla ja juoksenneltiinkin sitten etsimään legendaarista laituria, jonka olisi kaiken järjen mukaan kuulunut sijaita laitureiden 9 ja 10 välissä. Eipä löytynyt, sillä asemalla oli elämää suurempi remontti käynnissä, joten laituri, tai oikeastaan sen kyltti, oli siirretty aivan käsittämättömään nurkkaan, josta kukaan ei sitä olisi osannut edes etsiä. Ihmeen kaupalla löysimme kuitenkin sen ja silmiähivelevän muovisen tiiliseinän, johon kyltti oli kiinnitetty.
Seikkailu kohti Camdenia ja HMV Forumia venähti jostain syystä liikaa, joten olimme paikan päällä lievästi myöhässä. Säädön ja pienen huijauksen toimesta sain itselleni photopassin joten juoksin oikeastaan suoraan photopittiin, että ehtisin kuvaamaan edes hetken Machinae Supremacya.

Jostain syystä MaSun setti tuntui vieläkin lyhyemmältä, kuin Brumissa. Tosin ymmärrettävästä syystä, kun onnistuimme missaamaan pari ensimmäistä biisiä. Fiilis oli korkealla ja Machinae Supremacy kuulosti aina vaan paremmalta.

Ensiferum veti perusvarmasti ja ainoa muutos edelliseen oli se, että Lai Lai Hei oli pudotettu pois setistä. Emmi juhli syntymäpäiviään, joten onnittelulaululta ei vältytty tälläkään keikalla. Ja kuten jo parilla edellisellä keikalla sai todeta, Iron veti ehdottomasti yleisön suurimpaan hurmokseen.

Amon Amarthin keikalla koin ehkä pahimman fanityttöjäätymisen sitten vuoden 2009 Rockperryn. Yritä siinä sitten kuvata, kun Johan Hegg kaikessa vakuuttavuudessaan seisoo juurikin suoraan edessä ja keksii kääntää katseensa suoraan kameraan. OMG. En saanut kuvaa en, kun fanityttöjäädyin. Kun pääsin yli jäätymisestäni fiilistelin innolla sekä photopitissä, että yleisön puolella. Tällä kertaa sain keikastakin jossain määrin enemmän irti. Keikan loppupuolella Bodomin Roopekin käväisi kitaroimassa lavalla.

Children Of Bodomin hypätessä lauteille, iski ehkä epätodellisin fiilis aikoihin. Todennäköisyys päästä kuvaamaan bändiä, ja vielä Englannissa, on aika olemattoman pieni ja silti löysin itseni hengailemasta lavan ja aidan välissä. Kelpaa.
Kolmen biisin jälkeen juoksin viemään kaikki tavarani narikkaan ja siitä suoraan keskelle riehuvaa yleisöä. En todellakaan muista, koska olisin ollur niin fiiliksissä keikalla. Vaihtelua jatkuvalle eturivissä pönöttämiselle, mutta toisaalta sai olla astetta enemmän varuillaan. Pikkuvikoja moiset. Jos Brumin keikka oli loistava, tuolle ei enää riitä kuvaavia sanoja. Ehdottomasti paras COB-keikka allekirjoittaneelle. Ja suuri kiitos tästä kuuluu Roopelle.

Fanityttöilyn määrä oli järjetön, kun pääsin ulos Forumilta ja keikkaseura oli menettää hermonsa allekirjoittaneen jatkuvaan "OMG, I love Johan Hegg"-hehkutukseen. Jälkeenpäin erinäisten tapahtumien kautta pääsin vielä tapaamaan kyseistä herraa keikan jälkeen järjestetyissä Spinefarmin label-partyissa. Kesti muuten kauan, että sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta mennä juttelemaan.

Ehdottomasti yksi upeimmista keikkakokemuksista! Ulkomaankeikkailu on mahtavuutta ja fiilis on täysin eri, kuin Suomessa. Suosittelen lämpimästi.