11.10.2011

Nummirock 23.-25.6.2011 pt. 1

Ookei, Nummi tulee kolmessa osassa, sillä kuvia on ihan JÄRJETTÖMÄSTI. Olin onnekas ja onnistuin saamaan Photo passin festareille, silloisen poikaystäväni kautta. Kelpasi paremmin kuin hyvin.
Navigoituminen Nummijärvelle on aina yhtä jännittävää, ja tänä vuonna osa matkasta taitetiin bussilla, osa autolla. Leiriytyminen sujui mainiosti, kouvolalaisten keskelle. Mikäs siinä sitten.

Vesisade varjosti ja kasteli ekaa festaripäivää, mutta eipä se hirveämmin haitannut, sillä oli kuitenkin kohtuullisen lämmintä. Mikään torstain bändeistä ei omaa musamakua sivunnut, mutta kyllähän ne kaikki piti käydä kuvaamassa. Photopitissä on aina hauskaa, tosin se vaati tottumista.
Ensimmäisenä lauteille nousi MyGrain, joka yllätti positiivisesti energisyydellään eikä biiseissäkään mitään vikaa ollut. Oma pää rankkaisi MyGrainin melodiseksi death metalliksi. Eli toimi ihan kivasti.
 Deathchain ei iskenyt sitten yhtään. Tylsää ja tasapaksua örinää, mikä ei oikein toimi. Henkilökohtasesti mulla ei oo mitään örinää vastaan, mutta tosi harvat örinäbändit iskee. Olihan tuo ihan kiva joo, mutta laulajan mikkiständi oli ehkä coolein asia koko keikassa. Kolmen ekan, kuvatun, biisin jälkeen hiivin takaisin leirintäalueelle juomaan kossua.
failkuvaaja kuvattavana
Ajattara oli oikeastaan ainoa torstain bändeistä, jotka välttämättä halusin nähdä. Nuorempana tuli joskus kuunneltua ja siksi live kiinnosti. Fiilistelinkin ja nostalgioin keikan alusta loppuun, tosin yleisömassan takana. Tosin ekat kolme biisiä tuli kuvattua. Bändi tuli lavalle, laulajasetä tulee aivan lavan reunalle ja heittää mukillisen verta yleisöön, kiva. Selvisin veritahroitta, onneksi. Näyttävä bändi, muuta ei voi sanoa, ja kyllähän tuo livekin toimi oikein kivasti. Jos joskus eksytään taas samoille festareille eikä mikään muu osu päälle, niin Ajattaraa ajattelin suunnata katsomaan.
Loppuyö meni iloisesti pyöriessä ympäri leirintäaluetta ja pullo kädessä. Aamulla olikin sitten se fiilis, etten edes muistanut puhuneeni jonkun ihmisen kanssa. No jaa, huono viinapää on iloinen asia. Ja btw, en vieläkään ymmärrä, miksi ihmiset vetävät jäätävät perseet keikoilla tai festareilla, koska silloin ei saa mitään irti. Tästä johtuen itse harrastan keikan jälkeistä alkoholin nauttimista.

Nummirockin eka päivä käsitelty, hermo paloi kuvien metsästyksen kanssa ja näistä bändeistä niitä oli kohtuullisen vähän, oujee. Kuvaamisen puolesta keikat meni puhtaasti harjoitellessa eikä laatu siten ole paras mahdollinen. Ja omat vahvuudet kuvaamisen suhteen tulee parhaiten esiin ehkä kunnollisessa päivänvalossa kuvatessa. Nooh, harjoitushan tunnetusti tekee mestarin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti