16.10.2011

Nummirock 23.-25.6.2011 pt. 3

Vesisade palasi festarikansan riesaksi lauantaina, mutta eipä se oikeastaan ikinä haittaa. Kylmyys oli pahempi, kuin vesisade. Aamu meni sateeseen kettuuntuessa, mutta kun tuli aika hiipiä festarialueelle, sateesta ei ollut tietoakaan. Ja hyvä näin.

Kouvolalainen UniQarma, joka soittelee melodeathia, oli ihan jees päivän ekaksi keikaksi. Jännittävä fiilis, kun kyseiseen genreen lyödään mukaan tosi popahtava naisääni. Toimi kuitenkin. Ja totuushan oli se, että keikka piti mennä katsomaan, koska kyseessä oli kaverin kavereiden bändi.

Yksi omalla kohdalla odotetuimmista bändeistä oli Eläkeläiset, jolla taas ei ole mitään tekemistä metallin kanssa. Tai on, jännittävät suomihumppalyriikat metallibiiseihin. No jaa, jostain syystä Eläkeläiset toimii ihan järjettömän hyvin metallifestareilla. Porukka on aivan liekeissä ja humppamato etenee koko keikan ajan. Aivan mahtavaa! Ja bändihän EI soita selvänä, jokaisella on pullo tai kaksi pöydällä ja kiippareita hajoilee. Loistavuutta siis ja helvetin hauskaa!

Teräsbetoni! Mun ei varmaankaan tarvitse sanoa mitään tähän? Täytyy, koska kukaan ei muuten usko, että diggaan bändistä oikeesti ihan älyttömästi! Sitä ei vaan saa ottaa liian vakavasti, mutta ei täytenä läppänäkään. Pitää löytää se kuuluisa kultainen keskitie ja sit kolahtaa.
Setin aloitusbiisinä ollut Myrskyntuoja oli ennebiisi, sillä aika nopeasti keikan alettua vettä alkoi tulla kohtuu paljon. Osa keikasta meni ohi, kun hiivin kuvaamisen jälkeen seuraamaan Eläkeläisten haastattelua, mutta karkasin sieltä melko vikkelään takaisin Teräsbetonin pariin. Ja loppukeikka menikin aivan liekeissä eikä vesisade haitannut ollenkaan!

Eluveitie oli älyttömän siisti! Levyllä kuuluu ties mitä soittimia ja ne samat, erikoiset, soittimet näkyvät myös lavalla. Erittäin suuresti arvostettava piirre bändissä. Kun oma biisitietous on luokkaa Inis Mona ja Thousandfold, niin yritä nyt sitten saada jotain keikasta irti. Mutta kaiken kaikkiaan hieno keikka, folkkia parhaimmillaan ja aidoimmillaan.
Ainoa yhteiskuva koko festareilta. Chrigel Glanzmann, Eluveitie

U.D.O oli myöskin hyvin uusi tuttavuus, vaikka laulajansa alunperin Acceptissa olikin. Ääni on melko jännittävä, joten sille ei ihan heti lämpiä, mutta kyllähän sen nyt katsoi, legenda kun oli kyseessä.

Koko festarin pääesiintyjä, Turisas, oli kaiken odotuksen arvoinen. Aiemmin päivällä kävi ilmi, että Turisaksen kaikki kamat eivät olleet päätyneet samaan aikaan lentokentälle, mutta lopulta kaikki saatiin ajoissa kasaan ja Nummijärvelle.
Kuvaamisen jälkeen siirryin melko taka-alalle fiilistelemään keikkaa, mikä oli sinänsä ihan hauskaa vaihtelua ainaiselle eturivissä hyppimiselle. Tokihan fiilis jäi hitusen laimeammaksi, mutta silti Turisas päätti Nummirockin mitä parhaiten!

Paras mahdollinen tapa viettää juhannusta, ehdottomasti! Fiiliksen puolesta ehkäpä Suomen paras kesäfestari, se yhteenkuuluvuuden tunne on mieletön.
Ja kyllä, allekirjoittaneen bongaa mitä luultavammin ensi vuonnakin Nummesta.

2 kommenttia:

  1. Voi voi, kyllä tulee tällä tytöllä Nettaa ikävä kun seuraavan kerran Turisasta katsomaan meinaa mennä :(
    En ole koskaan ollut Nummessa, ehkä pitää ensi kesänä skarpata asian suhteen. Se vain on niin kovin ei-missään, pääseekö sinne muuten kuin autolla? :D

    VastaaPoista
  2. Dark Shadow,
    Nettaa kyllä tulee ikävä itse kullekin.
    Suosittelen Nummea erittäin lämpimästi ja sinne pääsee kyllä muutenkin kuin autolla. Junalla tai millä vaan seinäjoelle ja sitten matkakeskukselta festaribussin kyytiin.

    VastaaPoista