Wild Xmas tour pt.1

Children Of Bodom @ Pakkis, Tampere, 28.12.2011
Kinkunsulatusta parhaimmillaan, vaikka en edes syö kinkkua. Mitä mainioin tapa myös viettää lomapäiviä. Makoilin muutaman tunnin Pakkahuoneen portailla makuupussiin kääriytyneenä minttukaakaota juoden. Kiva keikkajonotus ja silleen. Tapahtui hämmentäviä makuupussitestejä sekä liikaa huonoa läppää. Tykkäsin kovin.

Lämppärinä soitti Medeia, joka oli mulle täysin uusi tuttavuus. Ei oikein iskenyt, vaikka lavameininki ihan mukiinmenevää olikin. Pitäisi ehkä kuitenkin tutustua pikkuisen paremmin ja muodostaa tarkempi mielipide vasta sen jälkeen.

 

Jo kolme keikkaa aiemmin samana vuonna nähneenä, osasin odottaa perushyvää keikkaa ja settiä. Mutta ei, en saanut vieläkään Mask of Sanitya, mutta se taitaa olla melkein turha toivo muutenkin.
Keikan alku hajotti, kun Jaska ilmestyi lavalle vilkuttaen samalla kuninkaallisesti.
Muutosta settiin oli tapahtunut sitten kevään, mikä oli aivan hyvä asia. Uusia ja vanhoja biisejä oli taas mukavasti sekoiteltu.

 

Ekat kolme biisiä oli tungettu aika hauskaan järjestykseen omasta mielestäni. Alkuun pamahti Shovel Knockout (ei hyvä aloitusbiisi), sen perään Are You Dead Yet?, joka lämmitti mieltä suuresti, koska sitä ei ollut setissä keväällä ja kolmantena kehiin rynnisti Not my Funeral, joka taas on ehkä parhaita aloitusbiisejä ikinä.

 

Lähes perinteistä hittiputkea Living Dead Beat/In Your Face/Sixpounder ei tällä kertaa kuultu, vaikka nuo kaikki biisit mukana setissä olivatkin. Toisaalta oli ihan kiva, että ne oli ripoteltu sinne tänne, mutta tykkään liikaa putkiversiosta. Se tappaa, mutta niin sen kuuluukin!

 

Lavalle oli roudattu taas pitkästä aikaa se tuttu autonrämä, jonka nokan edessä keikkui tällä kertaa värikkäin valoin koristeltu minijoulukuusi. Koomista tietyllä tasolla.

Ja lisää länkytystä setistä. Deadnight Warrior oli kiva, vaikka ei sinänsä omiin lemppareihin kuulukaan, samoin Kissing the Shadows. Mutta oikeasti, miksi sen Blooddrunkin pitää roikkua setissä? Joku viisaampi voi kertoa tän mulle. Kun kyseisellä levyllä ois niin paljon parempiakin biisejä! Banned From Heaven ois mahti varsinkin jos perään heitettäisiin Roundtrip To Hell And Back. Ehkä oon jo selittänyt aiheesta, mutta Roundtrip on kyllä ehdoton lemppari RRF:lta ja sen intro-osa kuulostaa jollain sairaalla tavalla Lordilta.
Tykkään ihan mielettömästi noista Bodomin köörihuutokertsilisäjutuista, tykkään siitä miten joukkovoimaa osataan hyödyntää biiseissä ilman, että se vedetään överiksi. Lisää tosi paljon voimaa ja persoonaa biiseihin, kun tasapaksuus jää pois matkasta moisen avulla. Hyvinä esimerkkeinä Roundtrip, In your face ja Are you dead yet?.

Hate Me! toimii sinänsä aina, mutta samalla se aiheuttaa suurta naurukuolemaa. Eläkeläisten Vihaan humppaa on syöpynyt mun mieleen aivan liian pahasti ja sen takia tuohon biisiin on vaikeaa suhtautua enää vakavasti. Eikä kaverin kesäniittyhumppa-luonnehdintakaan auta asiaa.

 

Angels Don't Kill on suuri livemahtavuus! Bodomin kiipat nyt on eeppisiä, mutta tuossa biisissä ne ovat eniten omaa korvaa hivelevät, tiedä sitten miksi. Ja entisenä pianistina ajattelen musaa monesti kiippojen kautta. Tosin nyt on pakko todeta, että Janne on ehkä yksi kusipäisimmistä muusikoista. Ainakin oman kokemuksen perusteella. Ei mitään kiinnostusta faneja kohtaan ja jos joku erehtyy juttelemaan niin kovin on kylmää reagointia. Ei näin!

 On sinänsä ehkä vähän huvittavaa, että keikan kuvia selatessa oli aivan liekeissä, kun kerrankin sain kelvon kuvan Roopesta. Keväisen Lontoon keikan takia oon ikuisesti kiitollinen Roopelle ja Englannissa kävi muutenkin ilmi, kuinka mukava ja symppis tuo setä osaakaan olla. Monesti COB:sta puhuttaessa Roope jotenkin aina onnistutaan jättämään huomiotta, vaikka onhan hän kuitenkin aivan mahtava kitaristi. Se on sinänsä surullista, koska tuntuu että useimmilla on "Lol, joku Latvala"-asenne. Mitä pirua, ihan oikeasti! Aina keskitytään vain Laihoon. Murrrr, sanon minä.

Keikan jälkeen törmäiltiin osaan sedistä jatkobaarissa ja yllätyin kovin, kun Roope kyseli, että olenkos minä se tyttö sieltä Lontoosta. :)
Kovin eeppinen ilta kaiken kaikkiaan, Bodom taitaa toimia aina lähes takuuvarmasti!