27.2.2012

"Jump, jump, jump, jump...!"

Amaranthe @ Klubi, Turku 25.1.2012
Jos suomimetalli on se ykkösjuttu, niin eivätpä nuo naapurimaan bändit kovin kaukana perässä tule. Ruotsaisia bändejä tulee kuunneltua useamminkin, joten Amaranthe teki mainion lisäyksen listaan tuossa vajaa kaksi vuotta takaperin.
Debyyttinsähän Amanranthe julkaisi alkuvuodesta 2011 ja nousi aika reipasta vauhtia listoille ja isomman yleisön tietoisuuteen. Nyt kyseessä olikin eka Suomen headlining-kiertue, joka onnekseni rantautui myös Turkuun.
Keikan odottelu oli lähinnä tuskallista, koska olin jo valmiiksi koomassa päivän muotinäytösten takia, mutta ei se toisaalta tahtia haitannut. Paikka aivan keskellä eturivissä oli kovin mukava. Klubilla oli myös huomattavan paljon porukkaa, en ehkä ollut sisäistänyt bändin suosion olevan niinkin suuri Suomessa. Tosin ruotsinkielistä puhetta kuului kyllä normaalia enemmän.
Jaksan aina ihmetellä, miten yhteen bändiin voi mahtua kolme laulajaa niin toimivasti, kuin Amaranthessa nähdään. Toisaalta se luo ihanaa vaihtelua ja sen myötä toki bändi pystyy tekemään biisejään laajemmin, kun ei olla rajoittuneita vain tiettyyn ääneen ja äänialaan.
Henkilökohtaisesti en oo niinkään viehtynyt Elizen ääneen noin yleisellä tasolla, mutta kyllä se toimii mainiosti Andyn ja Jaken sekaan tungettuna. Sinänsä mua ehkä harmittaa vähän, että Elize tuntuu olevan liidilaulaja, vaikka Jake ehkä mun mielestä sopisi moiseen rooliin paremmin. Mutta mielipideasioita ovat nämä.
Lavaenergia on toki aivan omaa luokkaansa, koko bändillä tuntuu olevan niin hyvä meininki koko ajan. Johan ja Olof eivät osaa pysyä paikoillaan, saati sitten Jake.
Kun missään vaiheessa ei oo tietoakaan vähän kököstä biisistä, niin fiilis on katossa jatkuvalla syötöllä. Kädet ilmassa, jalat irti maasta hyppimisen takia ja ääni kovalla rasituksella. Amaranthen lyriikka on oikeasti aika hienoa, sitä ei voi kieltää. Hengähtämisen kannalta Amaranthine oli erittäin jees, ei ollut tarvetta hyppiä tai huutaa. Riitti kun tuijotteli enemmän tai vähemmän ihastuneesti.
Setin vikat biisit Automatic ja Hunger olivat todellakin oikealla paikallaan setissä. Se tunne oli aivan totaalisen älytön ja voimia kuluttava. Hungerin konfettiylläri oli kovinkin mukava. Varsinkin kun kolmemetrisen konfetin osuminen päähän meinaan tuntui.
Keikan jälkeen pääsimme juttusille koko bändin kanssa ja kameraan tallentui myös hieman harvinaislaatuisempi kuva, missä oli mukana koko bändi, A sekä allekirjoittanut.
Huomaa loistavasti, että valtava nousukiito ja suosio ei ole noussut päähän bändiläisille, sen verran iloisesti ja ystävällisesti juttelivat fanien kanssa. Läppää heitettiin puolin ja toisin ja kuittailua bändiläisten välillä oli lähestulkoon taukoamatta.
Ja jos kiinnostaa tietää, niin kesällä Amaranthe on tulossa ainakin Myötätuulirockiin sekä Qstockiin.

2 kommenttia:

  1. Kateeksi käy <3 mites miä aina missaan kaikki hyvät bändit... En ees ehi tajuta, että ne on esiintymässä jossain lähistöllä, ennen kun keikka on jo ollut :'D

    Oon muuten täysin samaa mieltä siun kanssa tuosta lead singer-jutusta, haamittaa hieman :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitää aina kysellä noita keikkajuttuja multa, niin pysyt kärryillä :)

      Poista